Mulla oli aamusta vika tapaaminen toimintaterapeutin kanssa. Mun arkitaidot on hyvät ja vastaa ikätasoa. Mun vastuuhoitajien tekemän osastoseurailun mukaan mä olen hiljainen vaikka osallistunkin keskusteluihin yhteisössä enkä mä ota katsekontaktia, yllätys yllätys. Toisiin potilaisiin mä kyllä otan, mutten hoitajiin. Nyt mä olen tosin alkanut harjoittaa sitä enemmän ja mä saan aina kehuja mun toiselta vastuuhoitajalta, kun mä välillä onnistun katsomaan sitä silmiin. Musta on kiva, kun se huomioi sen ja kehuu mua siitä, koska se ei ole mikään helppo asia mulle.
Mä jouduin syömään tänään välipalan jo ennen kahta, koska kahdelta mulla oli hoitoneuvottelu. Mä en olekaan tavannut lääkäriä vähään aikaan. Yleensä täällä tavataan lääkäriä viikottain. Mä saan viikonlopuksi taas vaan yhden yön kotijakson. Vaikka edellinen meni hyvin. Tyhmää. Mut jos tää menee superhyperloistavasti niin hoitajat voi myöntää mulle sunnuntaiksi pienen päiväloman lounaan ja päivällisen eli klo 12.30-16.00 välille. Pakko tsempata, mä nimittäin haluan sen.
Uloskirjauksesta eli kotiutumisesta ei puhuttu oikeastaan mitään. Mä en siis kotiudukaan ens viikolla. Enkä varmaan sitä seuraavalla. Mun hoitojakson piti olla lyhyt, noin kuukauden mittainen, mut nyt lääkäri puhui, että toteutetaan hoitoa oikein kunnolla ja perusteellisesti. Nimeomaan anoreksian hoitoa. Varmaan, etten mä löydä itseäni kotiutumisen jälkeen hetken päästä uudestaan täältä. Milloin mä pääsen kotiin? Mä en tiedä.
Lounaalla oli kanakastiketta, riisiä ja sämpylää. Päivällisellä kasviskeittoa ja jälkkärinä puolukkakukkoa vaniljakastikkeella. Se oli tervetullutta vaihtelua kiisseleihin, joita oli tälläkin viikolla kuutena päivänä seitsemästä.
Päivällisen jälkeen mä lähdin toisen potilaan kanssa uimahalliin uimaan. Vihdoinkin me päästiin! Oli tosi kivaa. Ennen uimista me käytiin pikaisesti kuntosalilla. Mä en olis saanut mennä, mut me ei kerrottu sitä kenellekään, että käytiin. Mä juoksin hetken juoksumatolla ja tein paljon jalkaliikkeitä.
Mä tunnen itseni ihan hirveän väsyneeksi. Jotenkin on akku ihan tyhjä. Masentaakin. Masentaa niin, että mä voisin vaan käydä makaamaan mun huoneen lattialle enkä enää nousisi siitä ylös. Ei huvita tehdä mitään.
Mä en jaksaisi olla mukana ja höpöttää toisten kanssa. Mä en jaksa enää nauraakaan. Mä olen liian väsynyt siihen. On taas liian uuvuttavaa olla sosiaalinen. Mut en mä haluaisi poiskaan jäädä toisten jutuista, koska sitten mä jään vaan ulkopuolelle kaikesta. Mut mä en jaksa. En vaan nyt yksinkertaisesti jaksa.
Mun teki eilen illalla mieli viiltää. Mä olisin tiennyt, millä mä olisin sen tehnyt. Ja missä ja miten etten jäisi kiinni. Mut mä en tehnyt mitään. Koska jos mä jäisin kiinni, mä saisin sanoa hyvästit kotijaksolle. Enkä mä kyllä aio täällä olla viikonloppua. En tasan.
12 kommenttia:
Löysin sun blogin pari päivää sitten ja nyt ajattelin tulla kommentoimaan. Sulla on todella hyvä blogi! Tosi mielenkiintoinen! Olisi kiva, jos kertoisit sinun tilanteestasi hieman enemmän. Voisitko ottaa kuvia sairaalalta? Tietysti sillei ettei muita henkilöitä näy, mutta olisi tosi kiva jos vähän esittelisit esim. Sun huonetta yms. Pohjapiiros olisi myös kiva, niitä on kiva katsoa :D Ja vielä yksi kysymys. Oletko salaa iloinen kun olet osastolla kun sulla on jotain spesiaalikerrottavaa muille? Siis ihan mielenkiinnosta kysyn :)
Hei taas. Kommentoin juuri äsken kuinka löysin sun blogin yms. Anteeks, hirveesti kysymyksiä. (Jos haluat niin lisää siihen mental news kysymyspostaukseen jos et nyt ehdi). Eli, kuinka monta eri osastoa siellä on? Onko huonekaverit niinkuin parhaita kavereita sulle? Opiskeletko mitään tällä hetkellä? Eli onko sulla jotain koulu/työtehtäviä joita sun pitää tehdä osastolla? Pitääkö sun aina pyytää lupa joltain jos haluat pois rakennuksesta? Toivon että parantuisit pian <3 -V
Etkö vieläkään halua parantua anoreksiasta?
Sä olet henkisesti paljon pirteämmän kuuloinen kun syöt ja olet osa ihmisjoukkoa <3 ihan niinkuin sun ikäisen kuuluu ollakin. Ei yksin kotona nääntymässä
Kiva kun vietät siellä aikaa muiden kanssa suht paljon, tekee hyvää sulle. :)
Täytyy kysyä tosta jälkiruoasta; puolukkakukkoa? :D Oliko typo vai..?
Jee, kiva kun tulit kommentoimaan ja hei kiitos! :) No mulla on muutama kuva mun huoneesta, kun oon ottanut ne muistoksi myöhempiä aikoja varten, mut täällä ei saa kuvata niin en usko, että voin laittaa niitä tänne. Mut toi pohjapiirros oli tosi hyvä idea. Voin piirtää sen, kun ehdin. Tohon vikaan kysymykseen vastaan sitten pidemmin kysymyspostauksessa, kun joku muukin oli kysynyt samaa. :)
Siis ei mitään, musta on päin vastoin vaan kiva, kun saan paljon kysymyksiä vastailtavaksi. Vastaan niihin kaikkiin tosiaan sitten siinä kysymyspostauksessa. :)
En mä halua. :/
Joo niin mä kyllä oon. Jännä, että se näkyy täällä bloginkin puolella. :D
Joo ihan totta. :) Ei ollut typo. :D Perinteisestihän se on mustikkakukko, ei puolukka. Se on vähän niin kuin mustikkapiirakka, mut se on tehty vaan ruisjauhotaikinaan.
Kirjoitan nyt nimellä vielä tohon yhden tarkennuksen. Eli olisi kiva jos se pohjapiirros olisi mahdollisimman kattava, että siinä olis sun huone, ruokala, terapeutin keskusteluhuone, se paikka josta haet lääkkeet yms, jos ei ole liian vaikea.
Joo no ehkä mä handlaan sen. :D Ei taida vaan mahtua kaikki samaan niin täytyy tehdä useammassa osassa.
Lähetä kommentti