Mä haluun kotiin. Kotiin. Nyt. Heti. Kotiinkotiinkotiin. Mun pää ei kestä enää! Mä en enää kestä. Mun pää hajoo. Mä en pysty olemaan täällä. Mua ahdistaa ja mä haluun kotiin. Mä en edes pysty kirjoittamaan mitään järkevää. Mulla on huomenna hoitoneuvottelu lääkärin kanssa, mut mä tiiän ettei se päästä mua lähtemään. Ei, vaikka mä pyytäisin tai vaatisin saavani lähteä, koska mä olen vapaaehtoisti hoidossa ja mulla olisi oikeus lähteä. Mut se ei tuu päästämään mua. Mä tiiä sen.
Mä haluan satuttaa itseäni, että tää ahdistus helpottais ja menis pois. Mä olisin vetänyt ranteet auki käsipaperitelineeseen, mut mun huoneesta on poistettu se terävä reunus siitä telineestä. Hitto. Eikä mulla ole mitään millä viiltää. Ja mua ahdistaa, kun mä en keksi mitään millä voisin edes viiltää.
Mä tahdon vaan kotiin täältä.
2 kommenttia:
Ja kotoa sittenkin osastolle. Jokaisessa paikassa on etunsa ja haittansa, plus menneisyys kummittelemassa tai vahvistamassa ja tulevaisuus mahdollistamassa aivan uusia asioita. Mitkä asiat tukevat mielekästä elämää juuri nyt Sinun kohdalla? Tee niitä!
Voimia tuhannesti<3
Niin no kun tällä hetkellä oikein mikään ei tunnu mielekkäältä tai sitten en vaan jaksa tehdä niitä asioita. Mut pääsen nyt taas viikonlopuksi kotijaksolle niin aion kyllä tehdä kaikkea kivaa. :) Kiitti tosi paljon! :)
Lähetä kommentti