I won't do what Rose wanted to do

Mä istun bussissa matkalla Turkuun ja katselen ohi viistäviä peltomaisemia. Mulla on hyvä fiilis. Ihan oikeesti hyvä. Pitkästä aikaa. Siis vau. Mut mua pelottaa kirjottaa siitä. Sillä mitä jos se meneekin ohi.

Mä lähdin kahden kaverin kanssa Nightwish-risteilylle. En mä Nightwishista edes perusta, mut sain liput halvalla enkä oo ollut aikoihin risteilyllä. Ja mulla voi olla tosi kivaakin.

Ainoa mikä vähän harmittaa on, että mä jouduin perumaan mun tän viikkoisen polikäynnin, kun se olis ollut just tänään. Möh. Enkä saa tälle viikolle enää uutta aikaa. En mä koskaan saa, jos aika peruuntuu. Se menee aina seuraavalle viikolle. Ei ne käynnit tunnu oikeen auttavan, mut kai ne kuitenkin jotenkin auttaa kerta mua harmittaa niiden peruuntuminen. Vaikkei tietenkään samalla tavalla kuin aikoinaan terapia-aikojen peruuntuminen.

Syöminen tulee ahdistamaan laivalla, totta kai, mut enemmän mua pelottaa, et mitä jos mä en jaksakaan. Se on kuitenkin 23h risteily. Jos mä väsyn jo alkuillasta enkä jaksakaan mitään. Muut pitäis mua ihan tylsänä. Tai jos mun tekee mieli hypätä laivan kannelta mereen. Tai jos mä hajoan. Mä en saa hajota, en saa. Mut ainakin mä aion pitää hauskaa. Ees tänään.

Kaikkea on taas tapahtunut ja mua harmittaa, kun en oo tullut kirjoittamaan niistä tänne. Mut mä kirjoitan niistä sitten, kun pääsen taas koneelle.