Mä en nähnyt niitä viilipurnukoita aiemmin enkä mä osannut olettaa, että niitä ylipäätään olis saatavilla. Meidän osasto on viimeinen aamupalalla ja meille ei jää koskaan viiliä, kun vastaanotto- ja pitkäaikaisosastot syö aina ne kaikki. Jogurttia onneks jää. Lisäks ruokailua valvova hoitaja ei ollut mikään vahtaaja eikä edes kattonut, että toteutuuko mun ateriasuunnitelma vai ei.
Aamuryhmässä oli mun vuoro soittaa biisi ja mä soitin Chad Krogerin feat. Josey Scottin Hero. Elokuvasta Spiderman. Musta on kiva soittaa vanhempaa, unohdetumpaa musaa ja mä oon itekin nyt jämähtänyt kuuntelemaan ysärimusaa. Hoitaja ainakin tykkäs biisistä.
Lounaalla oli kaalikääryleitä, perunaa, puolukkahilloa ja porkkanaraastetta. Välipalalla mulla oli näkkäriä ja Pingviinijäätelö-pikari. Nyt siinä oli kuningatarhilloakin, jee! Mun olis lisäks pitänyt ottaa hedelmä, mut mä en halunnut ottaa banaania, kun siinä on niin kauheasti kaloreita. Eikä hoitaja valvonut mun välipalaa niin tarkasti eikä tajunnut, että multa puuttuu hedelmä.
Päivällisellä oli kalakeittoa (joka mulla oli samaa keittoa kuin muillakin, mut ilman lohipaloja) ja jälkkärinä oli boysenmarjakiisseliä. Mä oon jo suoraansanottuna melko kyllästynyt kiisseleihin, koska niitä on suunnilleen jokaisella jälkkärillä. Paitsi maitokiisseliin aka "pilvijälkkäriin" mä en kyllästy koskaan!
Iltapäivällä oli vika kerta Sosiaaliset taidot -ryhmää. Möh. Mä olisin mielelläni vielä käynyt siinä ryhmässä. Siellä oli aina kivaa. Mä näin tänäänkin toimintaterapeuttia ja lisäks sosiaalityöntekijää. Mulla olis ollut vielä illalla keskustelu mun toisen vastuuhoitajan kanssa, mut se siirty huomiselle, kun sillä oli niin paljon kaikkea muuta.
Tänään mua on masentanut ihan hirveästi. Mä oon tuntenut itseni jotenkin surullisen väsyneeksi. Mua ei oo huvittanut tehdä oikein mitään. Mä oon halunnut vaan käpertyä torkkupeiton alle ja nukkua. Enkä mä oo ollut innostunut mistään ryhmistäkään. Sosiaaliset taidot -ryhmään mun oli pakko osallistua, mut siellä oli kyllä sitten ihan kivaakin. Illan liikkasaliin mua ei huvittanut lähteä, vaikka mä oon aina odottanut sitä innolla ja siellä pelattiin sählyä. Mä menin sen sijaan ensin yksin kahvioon kahville (vaikka oisin voinut keittää kahvit osastollakin) ja sen jälkeen pitkälle kävelylle. Tuntui siltä, että pitää päästä edes hetkeksi pois osastolta. Mut se helpotti oloa. Ehkä se oli se yksinolo.
Iltapalalla oli karjalanpiirakoita, koska keskiviikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti