Viime päivinä on ollut paljon muutoksia ja poikkeuksia osastolla. Hoitajia on niin vähän ja niillä on koko ajan niin kauhea kiire, ettei ne ehdi kaikkea. Eilisen illan liikkasali ja sauna peruttiin ja tämän aamun siivouspäivä siirrettiin huomiselle. Samaten meillä oli aamulla yhteinen aamukokous yhteisössä koko osaston kesken. Meillä on aina arkisin aamuryhmät hoitoryhmissä ja viikonloppuisin yhteinen aamukokous, koska silloin osastolla on niin vähän potilaita.
Lounaalla oli perunaa ja tofupihviä (tosi hyvää!), kun muilla oli kalaa. Lounaan jälkeen mä menin välipala-automaateille kahville iskän kanssa. Musta on kiva istua kahvilla jonkun kanssa kuin yksin. Ei se yksin oo kivaa.
Iskä siis toi mun uimakamat, kun mun oli tarkoitus päästä tänään uimahallille ja samassa olevalle kuntosalille yhden toisen potilaan kanssa. Se oli menossa ja me innostuttiin, että mäkin lähden, että mennään yhdessä. Mä olin jo kirjoittamassa miten innoissani mä olen siitä, kun mulla ei ole tälle päivälle yhtään mitään ohjelmaa eikä ryhmiä ja mä en ole aikoihin käynyt uimahallilla.
Äsken sitten hoitaja tuli sanomaan, että mä mihinkään uimaan pääse. Lääkäri oli kieltänyt sen. Just äsken. Tälläisistä pitäisi kuulemma sopia etukäteen jossain hoitoneuvottelussa. Just. Mä olisin jopa aikonut ottaa kuntosalillakin kevyesti, koska mä en saa treenata hullun lailla. Mut nyt mä en pääse mihinkään.
Vituttaa. Mä jo viime osastokerralla totuin, että päätökset saattaa muuttua lennossa. Kotijakso tai liikkaryhmä saattaa peruuntua hetkeä aiemmin. Mä ymmärrän, jos se johtuu mun käytöksestä, mut tänään mä en oo tehnyt mitään, miksi se piti multa kieltää. Suututtaa. Tekis mieli mennä vetämään ranteet auki ihan silkasta suuttumuksesta tai alkaa nälkälakkoon, mut en viitsi koska sitten mä en ainakaan pääsis huomenna kotijaksolle.
Enkä mä tasan aio tänne jäädä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti