tiistai 23. syyskuuta 2014

Last week part III

Pe 19.9.2014

Otin aamupalalla vaihteeksi jogurtin. Mä oon kyllästynyt syömään joka aamu leipää tai velliä. Tosin mä jouduin ottamaan jogurtin kanssa leivänkin. Mä tulin niistä ihan täyteen ja mun olis tehnyt mieli oksentaa. Mutta kun aamupalan jälkeen lukitaan huoneet niin mä en voinut.

Lounaalla oli kanakastiketta, perunaa, keitettyjä parsa- ja kukkakaaleja ja salaattia. Hoitaja pakotti mut ottamaan ihan kamalan paljon ruokaa ja laittoi vielä kauhalla lisää mun lautaselle ja mä jouduin vielä syömään sen kaiken. Sen jälkeen mä aloin melkein itkeä, kun mua ahdisti se syöty ruuan määrä niin paljon.

Lounaan jälkeen oli perhetapaaminen. Oli vaikea istua, kun äidille kerrottiin kaikki syömättömyydestä bulimiaoireiluun (ahdistukseen ja viiltelyyn ei ehditty), mut loppujen lopuks mun olo oli tosi helpottunut, kun äiti sai tietää asioista ja siitä, mikä mun todellinen vointi on. Se oli ihan mun oma toive liittyen perhetapaamiseen. Koska äiti haluaa tietää, mut mä en itse vain pysty niitä kertomaan. Ne asiat on liian vaikeita. Iskä oli reissussa eikä päässyt tähän ensimmäiseen tapaamiseen. Mut vielä on kaks tai kolme perhetapaamista.


Perhetapaamisen jälkeen mä lähdin kotijaksolle. Illalla olis ollut ne grillailut, mut mun oli pakko päästä heti kotiin. Mun pää olis hajonnut muuten. Mä olin siinä jo hajoamassa, kun hoitaja kertoi, että lääkäri on myöntänyt koko viikonlopun sijaan vain yhden yön kotijakson la-su. Halusin sitten ennemmin olla kotona pe-la.

Mä menin ensimmäisenä kauppaan ja ostin sieltä viikonlopulle ruuat... ja herkut. Ja eikun ahmimaan. Taas kerran. Berliininmunkki, sipsiä, irttareita ja suklaata. Ja sen jälkeen oksentamaan. Great.

La 20.9.2014

Heräsin klo 10. Heti harmitti. Mun piti herätä osaston rutiinien mukaan klo 8, vaikkei hoitajat vaadikaan herämään niin aikaisin kotijaksoilla. Mut sitten mun olis helppo palata osaston rytmiin. Mut ennen kaikkea mä menetin 2 tuntia aikaa puuhata jotain, kun mun kotijakso on muutenkin nyt niin lyhyt.

Kaks hoitajaa osastolta tuli käymään puolenpäivän aikaan. Mun piti valmistaa lounas ja syödä se niiden nähden. Että mä todella syön. Mua ahdisti vähän, mut ei se sitten ollutkaan niin kamalaa. Tosin mä tein salaattia, mikä ei ahdista toisin kuin lämmin ruoka. Hoitajat kysyi, meenkö mä oksentamaan kun ne lähtee. Mä sanoin, etten mene.


Lauantai meni ihan kamalan nopeasti ja tuntui etten mä ehtinyt tehdä yhtään mitään. Mä jouduin palaamaan osastolle klo 19. Mä palasin bussilla ja jäin vahingossa yhtä pysäkkiä liian aikaisin pois. Mut tuntui hyvältä kävellä. Hoitaja jututti mua paluukeskustelussa. Mun pää oli taas ihan sekaisin enkä mä muistanut kotijaksosta melkein mitään. En mä olis edes jaksanut puhua mitään. Hoitaja vielä luuli, että mulla on jotain mitä mä en halua kertoa eikä uskonut etten mä oikeasti muista. Kiva, kun muhun luotetaan.

Mä sain myös kuulla, että lauantaisin on iltapalalla aina jotain hyvää. Sekin on uusi traditio täällä. Mut ihan kiva sellainen. Joskus on ollut toscakakkua. Tänään oli Elovenan välipalakeksi.


Su 21.9.2014

Sunnuntai meni tosi hitaasti. Meitä potilaitakin oli täällä tosi vähän paikalla, kun kaikki oli kotijaksoilla, joilla vaan oli lupa. Illalla tuli sitten hälinää, kun kaikki palasi takaisin osastolle. Mä kävin päivän aikana 3 kertaa kävelyllä. Yksi oli kävelylenkki toisen potilaan kanssa. Illasta kävelin supermarketille.

Lounaalla oli kasvispataa ja päivällisellä perunavelliä. Moni ei oikein tykännyt perunavellistä, mut musta se oli hyvää. Aika laihaa vaan. Jälkkäriksi oli marjakiisseliä, jossa oli kokonaisia, tuoreita marjoja.

2 kommenttia:

peikkotyttö kirjoitti...

Mä tykkään tosi paljo lukee sun blogia!! oot hyvä kirjoittamaan! Tsemppiä sulle :)

Pura kirjoitti...

Voi kiitos, positiivista palautetta on aina hirmu kiva saada. :)

Lähetä kommentti