Hospital for souls

Maanantai. Uusi viikko osastolla. Taas yksi uusi viikko. Mut ei tää tunnu enää niin vaikealta olla täällä. Alussa on vaikeaa ja uusi vaikea jakso alkaa parin kuukauden kohdalla, kun pää alkaa hajota täällä oloon. Mulla tuli kuukausi täyteen torstaina syyskuun 18. päivä.

Lounaalla oli kalarullia ja muusia. Kalapäivästä huolimatta mulla ei ollut tofupihvejä, nyyh. Mulla oli porkkana-papu-pihvejä. Mut ne oli ihan hyviä. Välipalalla mun piti syödä 2 luumua, jogurtti ja suklaapatukka. Mulle oli annosteltu neljä luumua, mut kaks oli ateriasuunnitelmassa enkä mä olis edes jaksanut syödä neljää. Päivällisellä oli kasvis-spagettikeittoa ja aprikoosikiisseliä, joka maistui ihan piltiltä.

Iltapäivän Mindfullness-ryhmässä me tehtiin pari uutta rentoutusharjoitusta. Se oli ihan kivaa vaihtelua. Mua alkoi taas unettaa sen ryhmän jälkeen.

Illalla kävin juoksulenkillä toisen potilaan kanssa. Joo mä en saisi juosta, mut mulla on ollut ikävä juoksua. Ja se oli vaan pieni lenkki. Mut tuntui tosi hyvältä saada juosta. Me nähtiin, kun joku vietiin käsiraudoissa toiselle osastolle. Yksi poika meidän osastolta kotiutui. Toinen tuli tilalle.

Psykan osastot kuulemma muuttuu vähän. Yhdestä tulee tämän meidän osaston tavoin enemmän kuntouttava osasto. Muutos heijastuu kuulemma meidänkin osastoon, mut hoitajat ei osanneet oikein sanoa, että millä tavalla. Uusia potilaita saattaa ehkä tulla enemmän tänne meille.

Iskä soitti illalla ja mä löysin käytävän piirongin laatikoista Akkareita, vanhoja Seiskoja ja Tex Willereita vuodelta -94. Niin ja Mauri Kunnaksen Koiramäen talvi, joka kuuluis paremmin tosin lastenpsykalle.