keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Day #9


Keskiviikko. Nimpparipäivä. Äiti kutsui syömään. Oli pakko mennä. Kun äiti oli tehnyt ruuan itse ja leiponutkin. Ahdisti jo pelkkä ajatuskin ruuasta ja syömisestä, siitä että on pakko. Mut mä otin ruokaa tosi vähän.

Mä inhoan sitä, kun on toiset ovat nähneet vaivaa ja tehneet itse ja on syötävä muiden mieliksi. Etteivät pahoittaisi mieltään. Ja musta tuntuu pahalta, jos mä kieltäydyn. Tai jos mä oksennan. Niin itsekkäältä. Tänään mä en oksentanut. Mut mä söinkin onneks vaan vähän.

Lahjaksi sain Talviuni-muumimukin, Schollin jalkojenhoitolaitteen ja suklaata. Niin, suklaata. Huoh. Ja lahjojakin sain ihan liikaa siihen nähden miten itsekäs ja huono tytär mä olen. Aiheutan vaan surua ja murhetta enkä pääse elämässäkään eteenpäin. Vanhemmat ansaitsis jonkun niin paljon paremman.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, kun jaksoit sittenkin jatkaa vielä päivittelyä, ehdin jo huolestua et eihän mitään vaan sattunut. :( <3

Pura kirjoitti...

Joo, joulukalenteri on vähän viivastynyt, mut mä aion kyllä tehdä sen loppuun asti. :) Voi, ei musta saa huolestua. Tulee niin huono omatunto, jos aiheutan ihmisille huolta. :(

Anonyymi kirjoitti...

Sä pystyt tekemään sellaisia tekoja, joilla ilahdutat vanhempiasi - jos vain haluat. Ne voivat olla pienen pieniä: läsnäolemista, toisten aktiivista kuuntelua, siivousta, harkittuja joululahjoja, pieniä välittäviä sanoja, spontaaneja halauksia tai mitä vain:) voimii joulunaikoihin.

Pura kirjoitti...

Joo musta on itse asiassa tullutkin epäitsekkäämpi nyt vuoden aikana ja se tuntuu tosi hyvältä. Ajattelen ja otan enemmän muita huomioon ja haluan ilahduttaa toisinaan vaikka pienillä muistamisilla. Että yrittää olla vähän parempi ihminen. :) Kiitos!

Lähetä kommentti