Day #3

Mä oon syönyt tänään taas liikaa. Oksettaa. Lähinnä ajatuksen tasolla, kun mietin miten paljon oon oikeen lappanut ruokaa suuhuni. Vähemmälläkin olis pärjännyt. Aivan helposti. Kun ei ole edes heikottanut tai ollut mikään valtava näläntunne. Hävettää. Miten huono itsekuri voi ihmisellä olla. Paino on taatusti noussut vain lisää. Hyi, olen ällöttävä ja oksettava.

Niin, mä en tiedä vieläkään sitä painoa. Vaikka erilaiset kauhulukemat pyöriikin mun mielessä jatkuvasti. Vaaka nojaa kylpyhuoneen seinää vasten. Se on poikkeuksellista. Yleensä se on aina lattialla, koska punnitsen itseni vähintään sen kolme kertaa päivässä - yleensä jopa useammin. Joten miksi aina nostaisin sen käytön jälkeen sivuun. Nyt se on ollut koskemattomana jo viisipäivää. Tämän täytyy olla uusi ennätys.

Kävin myös shoppailemassa vähän uusia vaatteita. Tulin siitä hetkeksi iloiseksi. Nyt vaatteet ovat edelleen pusseissaan enkä mä jaksa innostua niistä enää. Muutenkin edelliset vaateostokset on vielä koskemattomina kaapissa. Niissä taitaa olla vielä laputkin kiinni. Koska en vaan jaksa ottaa uusia vaatteita käyttöön ja suunnitella uusia, kivoja asukokonaisuuksia. En vaan jaksa.

Cubuksessa oli viereisessä sovituskopissa nainen sovittamassa farkkuja. Hänen ystävättärensä odotti ulkopuolella. Mikä sulla kestää, eiks ne farkut mahu päälle? Ei. Mitä kokoo ne on? Ällät. Ällät. Minä olen pienempi. Ja minä hymyilin salaa.