Day #10

Kuntoutumisenohjaajan tapaaminen. Itse asiassa se oli jossain koulutuspalaverisysteemissä, mut tapasin harjoittelijaa. Käytiin labroissa. Se oli hyvä juttu. Koska mä en saa ikinä yksin käytyä niissä, kun pitää herätä aikaisin ja sitten lääkäri soittelee perään ja patistaa käymään.

Eikä mulle tullut huono olokaan. Välillä mulle tulee, kun mä unohdan, että tuolilta pitäisi nousta hitaasti ylös. Sitten mulla mustenee silmissä ja alkaa heikottaa ja pyörryttää ja se on kamalaa, kun ei edes näe mitään. Ja sitten on kamalaa istua yksin odotushuoneessa pää polvissa ja ihmiset varmaan kattovat, että nyt toi kohta kupsahtaa tohon.

Mä joudun tän syömishäiriön ja kilpirauhasen vajaatoiminnan takia ramppaamaan kuukauden-parin välein labroissa. Ja ekg:ssä. Se on tosi uuvuttavaa. Mut oma vikani. Tai no en mä anoreksiaa halunnut, mut nyt en halua siitä parantuakaan ja se on ehkä aiheuttanut mulle kr:n vajaatoiminnan. Että niin.

Nyt mulla katottiin hemoglobiiniarvot yms., koska muutuin nyt viime viikkoina tosi väsyneeksi. Kyllä mä tiedän, että syömättömyys väsyttää, mut tää on nyt jotain ihan muuta. Totaalinen uupumus. En meinaa jaksaa enää yhtään mitään. En jaksaisi olla edes hereillä. Voisin vaan nukkua ja nukkua ja nukkua. Kuin mikäkin vitun Prinsessa Ruusunen. Ja musta olis ehkä kiva jaksaa tehdä edes jotain, jotain kivaa. Siitäkin huolimatta, että elämä masentaa. Labroista varmaan selviää syy. Luultavasti se on anemiaa. Tosin vastaukset saan vasta tammikuun puolivälissä, kun mun yksityispuolen lääkäri on lomalla. Kuin kiva juttu.