Day #20

Haettiin iskän kanssa tänään kuusi ja mä koristelin sen. Mä halusin siitä tänä vuonna tosi perinteisen. Mummin vanhoja kuusenkoristeita: kelloja ja värikkäitä palloja, palloja vanhanaikaisilla kuvilla ja mun lempikoristeet; pienet, punaiset, puiset tonttu- ja enkelikoristeet. Mun mielestä kuusesta tuli tosi kivannäköinen.

Mut joulu tulee liian nopeasti. Mulla on kaikki vielä kesken. Ja voimat ihan loppu. Lahjat pitäis olla kaikki ostettuina, mukaan lukien vanhempien synttärilahjat, mut ne on kaikki vielä paketoimatta. On leipomatta, siivoamatta, paikat järjestelemättä, pitäis jaksaa nähdä vielä useampaa kaveria, ostaa aatoksi viemisiä, tehdä synttärikortit ja hoitaa kirppispöytää. Aika tahtoo loppua auttamatta kesken. Mä en millää jaksa tehdä kaikkea, mut kaikki pitää silti tehdä ja se ahdistaa mua.

Ja mä oon ihan uupunut ja lopussa ja viittä vaille burn outissa. Mä olen enää vain hädin tuskin koossa. Mä olen niin lähellä hajota täydellisti. Romahtaa kuin korttitalo. Sitten mulla menee jouluaatto ihan pilalle, kun mä olen niin loppu, etten mä jaksa viettää sitä ja olla yhdessä toisten kanssa. Mun olis pitänyt keventää jo aikaa sitten, mut mä en osannut. Masentaa ja ahdistaa kaikki tää stressi. Mä itkisin, mut mä olen liian väsynyt edes itkeäkseni. Tätä menoa mä niin olen jouluaaton suljetulla.

Mut paino 40,7 kg! Taas vähemmän!