lauantai 5. joulukuuta 2015

Day #5


Ei se kestä. Mikään hyvä ei kestä päivää pidemmälle. Pitäishän se mun jo tietää. Kuinka kaikki voikaan yhdessä hetkessä muuttua ihan hyvästä niin kovin huonoksi. Masentaa ja tuntuu kurjalta. Mä en pysty edes itkemään. Ei sillä, että mä mitenkään haluaisin itkeä. Tää on tääs niitä päiviä, niitä hetkiä, kun koko maailman paino tuntuu omilla harteilla. Mä olen niin yksin ja yksinäinenkin. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, jotka kuitenkin kai musta välittävät niin todellisuudessa mä olen kuitenkin yksin, erillään ja eristäytynyt muista. Mä en ehkä enää jaksa tätä kauaa. Mä haluaisin vaan jo pois. Että kaikki olis jo ohi. Surullinen, pieni ihminen. Väsynyt kaikkeen. Ja niin yksin.

En vaan jaksa olla enää minä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

<3

Pura kirjoitti...

<3 <3

Lähetä kommentti