Joulumarkkinat. Musta on kiva käydä niissä joka vuosi. Ne vaan kuuluu joulun odotukseen. Mut tänä vuonna ne oli jollain tapaa viime vuotta köyhemmät. Mentiin sunnuntaina. En sitten tiedä, olisko ne olleet lauantaina paremmat. Ei vaan ollut mitään, mitä olisi tehnyt mieli ostaa. Mut oli silti kiva kierrellä.
Me kuljettiin äidin kanssa metrilakukojun ohi. Mä en tykkää yhtään metrilakusta. Musta se on pahaa. Ei sillä että mä sitä mitenkään muutenkaan söisin. Se kun on karkkia = kaloreita = kiellettyä. Haluisitsä tollasen tikkarin? Mä voisin ostaa sulle, äiti kysyy ja osoittaa suklaatikkareita. Suklaatikkareita! Mä oon syönyt kerran yhden. Se oli hyvää. Mä olisin ehkä halunnut sellaisen. Mut mä kieltäydyin. Niin kuin mun kuuluu tehdä.
Ennen mä olisin saattanut sortua. Jälkikäteen se olis kaduttanut hirveästi ja mä olisin vihannut itseäni siitä hyvästä. Mut nyt mä en sortunut! Musta on tullut vahvempi. Mulla on parempi itsekuri. Mä en aio sortua enää. Musta tulee vielä laiha!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti