Katastrofista tuli tänä vuonna kuluneeksi 11 vuotta. Netin uutissivustoilla oli vaan lyhyet artikkelit vuosipäivästä eikä niissä ollut edes kuvia. Suomalaisia katastrofissa menehtyi 179. Ja sä olit yksi heistä.
Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun tv:stä ei tullut yhtäkään tsunami-dokumenttia. Mulla on melkein ne kaikki nauhalla. Se oli sitä aikaa, kun mun oli fanaattisesti saatava kerätä kaikki katastrofiin liittyvä: lehtileikkeet, dokumentit, kirjat... kaikki. Enää sillä ei ole merkitystä. Mut silloin se piti mut koossa. Mulla oli joku tehtävä, jotain mitä tehdä. Kerta mä en voinut lentää Thaimaahankaan etsimään sua.
Täti kysyi miten mä voin. Mä sanoin voivani ihan hyvin. Ei tää päivä enää tunnu oikein mitenkään muista poikkeavalta. Siitä on jo niin kauan. Aika on parantanut haavat. Tää ei tee enää kipeää.
Mä kävin hautausmaalla tuomassa sulle kynttilän. Mä olisin halunnut tuoda sulle sellaisen kauniin, valkoisen enkelikynttilän. Mut ne oli loppu kaikista kaupoista. Mä toin sulle sellaisen, mut pronssin värisen. Sekin oli ihan kaunis. Oli todella kylmä.