Mä en jaksa. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Enjaksaenjaksaenjaksa!!! Kaikki menee koko ajan vaan päin helvettiä. Mistään ei tuu mitään. Mikään ei onnistu.
Ne sanoo aina, että pitää nousta ylös ja yrittää uudelleen, mut entä jos ei koskaan onnistu? En mä jaksa enää edes yrittää. Mä epäonnistun aina. Jos edes joskus onnistuis jossakin, mut mä mokaan kaiken. Aina. Ihan. Kaiken. Ihan pienet ja helpotkin jutut.
Mä en tiedä, itkisinkö vai huutaisinko. Vai tekisinkö molempia. Tekee mieli pistää jotain ihan konkreettisesti paskaks. Ihan sama mitä. Purkaa tää ahdistus johonkin. Mua ahdistaa muutenkin, mut kun asiat ei suju ja siitä syystä mulle aiheutuu vaan lisää työtä ja selvitettävää niin se saa mut vaan ahdistumaan lisää.
Kohta mä hajoan tän ahdistuksen takia totaalisesti. Hajoan ihan pieniksi palasiksi ja sitten ne kantaa mut osastolle ja yrittää liimata mua kasaan. Mut sitten on jo liian myöhäistä. Silloin mä oon mennyt lopullisesti rikki. Hajonnut korjauskelvottomaksi eikä ne tulisi saamaan mua enää kokonaiseksi.
Ehkä mä meen nukkumaan ja vedän peiton pään yli enkä enää koskaan aio herätä tai nousta sängystä ylös. En tehdä mitään. En yrittää mitään. Mä haluun vaan kadota sinne täkkien ja lakanoiden uumeniin ja lakata olemasta.
8 kommenttia:
Samanlaisia fiiliksiä täälläkin päin.. :( Koita jaksaa <3
Kiitti, koita samaten säkin. <3
No ehkä sitten kannattais mennä sinne osastolle ennen kuin se on liian myöhäistä. :(
Just niin mun ajatukset. Tää on hirveen raskasta :( voimia !
Haleja takaisin ♥
Samanlainen olo on täälläkin (vielä).
Yritetään hengitellä vain.
Nii. Se vaan kun mieli ei halua osastolle, vaikka järki tai ennemmin toisten järjen äänet sanoo muuta. :/
Nii on. Voimia sullekin! <3
Kiitti <3 Kyl me hei pärjätään!
Lähetä kommentti