Wanna have a ticket to mental hospital?

Kello näyttää 8.29. Istun poliklinikan odotushuoneessa ja odotan lääkäriä. Lääkäri on myöhässä. Lääkärit ovat aina myöhässä. Olen jo tottunut siihen. Menen käynnille ihan hyvillä mielin. Ei minua olla pakkohoitoon laittamassa. Voin olla huoleti. Ei tilani ole niin hälyttävä.

Lääkärin huoneessa tuoksuu kahvi ja minä istun samaan tuoliin kuin aina ennenkin ja tuijotan maton nurkkaa. Lääkäri yrittää ottaa katsekontaktia, mutta minun on helpompaa kertoa voinnistani raidalliselle matolle. Katson kyllä muutaman kerran lääkärin. Enempään en pysty ja se saa luvan kelvata.

Lääkäri: No niin mä halusin nyt että tavattaisiin, kun mä huolestuin sun voinnistasi. Kauanko sä aiot jatkaa laihdutusta? Onko sulla jotain tavoitepainoa vai aiotko sä vaan jatkaa loputtomiin?

Tavoitepaino. On mulla. Mut en mä sitä kerro. Mä saisin samantien menolipun suljetulle. Mut seuraava välitavoite on 38,5 kg ja sitä seuraava 38 kg. Sanokaa mitä sanotte. Mua ei kiinnosta. Lopullista tavoitetta mä en kerro. Siitä nousis pieni myrsky.

Minä: Ei mulla silleen oo.

L: Miksi sä haluat laihtua?
Minä: Koska sitten mä pitäisi itsestäni.
L: Mistä sulle on tullut, että sun itsearvostus on riippuvainen laihtumisesta?
Minä: En mä tiedä... se vaan on niin. Mut kyllä mä nytkin siedän itseäni paremmin, kun mun paino on laskenut.

L: Ootko sä oksentanut?
Minä: Joo...
L: Kuinka usein?
Minä: No... enemmän kuin ennen. Muutamia kertoja viikossa.

L: Ootko sä nyt viiltänyt?
Minä: En oo. Mut on mun tehnyt mieli.
L: No hyvä. Mitä sä teet, kun sun tekee mieli viiltää ettei sun tarvitsisi tehdä sitä?
Minä: No siis en mä mitenkään yritä estää itseäni. En mä välitä, viillänkö mä vai en. Mut nyt kesällä on niin vaikea peittää niitä niin en oo viitsinyt.
L: Milloin sä olet viimeksi viiltänyt?
Minä: Mmh... jotain kolme viikkoa sitten.

L: Mites se osasto? Musta se voisi olla nyt paikallaan sun kohdalla.
Minä: En mä haluu sinne... Tai ajoittain mä ehkä ajattelen, että vois olla hyvä kun mä olisin siellä, kun mä olisin siellä turvassa. Mut en mä haluu sinne, kun mä joutuisin syömään siellä ja mä olen just saanut painon laskemaan.
L: No me voidaan miettiä vaihtoehtoina päiväpolia tai Malmin syömishäriöklinikkaa. Sinne kyllä tarvitsee maksusitoumuksen, että ei sinne voi tästä suoraan lähteä, sinne on jonoakin. Mut siellä on eri tilanteessa olevia potilaita. Osa on jo paranemaan päin niin se voisi lisätä sun motivaatiota nähdä heitä.
Minä: Päiväpolille mä en mene. Mä en pidä siitä. Eikä siitä tulis mitään, kun en mä sinne viimeksikään koskaan mennyt ja klinikalle mulla ei oo motivaatiota.

L: No voisitko sä miettiä osastoa?
Minä: ...
L: Ei sun tarvitse sitä nyt heti päättää, jos tuntuu vaikealta. Sä voit vaikka harkita sitä jonkin aikaa. Varataanko sulle heinäkuulle aika tänne mun luo?
Minä: Joo, se olis hyvä, kun en mä pärjää ilman käyntejä.
L: Sä voit vaikka siihen mennessä miettiä sitä osastoa. Ja mä ajattelin ihan muutenkin varata käynnin, kun monet täällä pitää siihen aikaan lomaa.