Fatty Meal

Kesäinen lauantai-iltapäivä. Piknikpöytä on pullollaan herkkuja. Patonkia, juustonaksuja, Pringlesejä, suklaata, karkkia ja viinirypäleitä. Aurinko paistaa lämmittäen mukavasti selkää ja me istutaan puistossa piknikillä. Mä näen kavereita, joita mä en ole pitkään aikaan nähnyt. Mua vähän ahdistaa kaikki ne herkut. Mä yritän pitää kirjaa kuinka monta mä mitäkin syön, mutta meen laskuissa auttamattomasti sekaisin. No ehkä tää menee tän kerran anteeks. En mä kuitenkaan napostellut paljon mitään.

Nähdään vielä illalla porukalla. Napostellaan piknikistä jääneitä herkkuja, katotaan Jutta ja puolen vuoden superdieetteja ja höpötellään. Mulla on kivaa ja mä taidan ihan vähän hymyilläkin. Vaikka mä olenkin ihan super super super väsynyt. Sosiaalisuus on niin uuvuttavaa.

Kaveri lähtee heittämään mua kotiin, mutta unohdutaan ajelemaan kesäisillä, myöhäisillan kaduilla. Autoradiosta soi Soniquen Sky ja se toi niin paljon hyviä muistoja mieleen. Good old times. Jossain vaiheessa huomaan, että ollaan päädytty Mäkkärin autokaistalle. Tilataan molemmat McFlurryt Smartiseilla. Otatteko pienet vai isot? Pienet. Anorektikon sanavarastoon ei kuulu sellaisia ruokasanoja kuin iso koko, tupla tai mega, kuten ei myöskään lisuke tai santsi.

Mut voi miks mä tilasin jäätelöä. Miks? Mulla on ollut tosi kiva päivä kavereiden kanssa, mut ei se silti oikeuta yltiöpäiseen mässäilyyn. 385 kcal! Ja minkä takia mun piti mennä toi kalorimääräkin tarkistamaan? Käänsin vaan oikein kivasti veistä haavassa. Enkä mä edes tiedä, onko toi 385 ison vai pienen annoksen kalorimäärä. Mut sama se paljon tossa pikku pikarissa oli kaloreita, niitä oli silti ihan liikaa.

Ja miks sen piti olla vielä niin hyvää?

Tosiaan. Monta päivää on mennyt ilman, että musta on kuulunut yhtään mitään. Olis varmaan joskus hyvä tulla sanomaan edes jotain. Ainakin ettei kukaan ajattele, että no nyt se on viiltänyt ranteensa auki.

On ollut kiirettä. Kavereiden tapaamista ja kuumeista sosiaalipsykologian pääsykokeisiin pänttäämistä. Eilenkin luin 7 tuntia. Kokeet on huomenna, jaiks ja mä olen valmistautunut niihin ihan kohtalaisesti. Ainakin siinä määrin, että on järkevää lähteä Tampereelle koetilaisuuteen. Jos mä jaksan niin mä tulen illalla kertomaan miten koe meni. Niin jos. Tampereella menee kuitenkin koko päivä ja mä olen sen jälkeen varmaan super väsynyt. Ja on mulla ihan muutenkin kerrottavaa psykopuolelta ja vaikka mistä.