Se koe. Sosiaalipsykologian pääsykoe. Se oli eilen.
Oli ja meni suurimmaks osaks päin helvettiä. No joo, se koe oli eilen ja mä olin aloittanut lukemisen vasta sunnuntaina, mut musta tuntui, että siitä vois ihan oikeesti tullakin jotain. Mä voisin tulla valituksi. Mä muuttaisin Tampereelle ja aloittaisin opinnot yliopistossa. Mä saisin toisista fukseista uusia kavereita ja voisin unohtaa kaiken menneen (paitsi en tietenkään kavereita) ja aloittaa ihan uudelta sivulta. Aloittaa uuden ja paremman elämän. Kaikki vois muuttua paremmaks. Mun elämästä vois tulla ihan hyvä. Ehkä mä en sitten haluaisi enää kuollakaan.
Mut mä pilasin kaiken. Koeaika oli 4 tuntia ja mun olis pitänyt jakaa, että 5 lyheen tehtävään menee tunti ja laajoihin esseisiin tunti per essee. Mä laskin väärin. Multa loppui aika kesken. Vikat esseet meni sutaisten eikä siitä mitään hyvää tullut. Ennemmin mä toivon, että se koe olis ollut vaikea enkä mä olis osannut mitään.
Mä poistuin neljältä luentosalista. Karvas pettymys painoi mieltä. Sosiaalipsykan tutorit hengaili aulassa, tarjoili vettä ja vastaili kysymyksiin. Mä en halunnut mitään. Niillä oli kylttejä, joissa luki jotain tulevista sosiaalipsykan opiskelijoista. Mä en olisi yksi niistä. Mä nieleskelin kyyneleitä ja halusin vaan äkkiä pois. Kokeen jälkeen oli tarkoitus mennä shoppailemaan Koskikeskukseen palkintona uurastuksesta ennen kuin lähdettäisiin ajamaan takaisin kotiin. Kyllä mä menin, mut mua ei huvittanut ostaa mitään. Mä halusin vaan pois.
15 kommenttia:
Voi sinuu :c Älä kuitenkaa tee ittelles mitään, oot liian arvokas ihminen sulle ei saa tapahtuu mitään pahaa^^♡ yritä ajatella jotai mistä nautit, kavereita ratsastusta, hevosia, ihan mitä vaan :) voimahaleja! ♡
Joo en mä tee. En ees pysty, jos oon liian tuohtuneessa mielentilassa. Kiitti, sun kommentti jo itsessään teki mun olon paremmaks.
Luin blogisi parissa päivässä läpi kokonaisuudessaan. Jotenkin osaan samaistua näihin teksteihin, kuvaat todella elävästi monia asioita ja tunteita kuin suoraan omasta elämästäni (enkä tarkoita sitä mitenkään kokemuksiasi vähätellen - lähinnä ehkä noin hyvin kirjoitettuun tekstiin on helppo peilata omia, samankaltaisia tuntemuksiaan).
Ehdottomasti mielenkiintoisin lukemani blogi aikoihin. Kirjoitat todella hyvin.
Olen itsekin auttamaton perfektionisti ja tuo pääsykoevitutus on tuoreena mielessä vielä vuoden takaa. Minimaalisella panostuksella kysymykset osuivat juuri nappiin, mutta aika loppui kesken. Onneksi(?) tuohon pohjattomaan itseturhautumiseen ei kuitenkaan kuole. Loppujen lopuksi yksi pieleen mennyt pääsykoe on tosiaan vain yksi pieleen mennyt pääsykoe, ei mitään sen vakavempaa.
Kaikkea hyvää sinulle! Koita pärjäillä. Elämä on täynnä pienempiä ja suurempia vastoinkäymisiä, mutta niistä huolimatta täällä porskutellaan päivä kerraan - niitä hyviä päiviä ja hetkiä toivon sinullekin enemmän :)
Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, kun tuloksista ei ole vielä tietoakaan. Mulla käy aina silleen, että kun luulen epäonnistuneeni, olenkin pärjännyt ihan hyvin. Harmi vain, että sama pätee toisin päinkin..
Tuskin sä olit ainoa, jolla tahto loppua aika kesken ja jos sisäänpääsyprosentti on kerta melko hyvä, niin älä ihmeessä vielä sure vaan nauti kesästä äläkä etukäteen stressaa.
Tsemppiä! :)
Hei, ei sitä tiedä yhtään vielä että miten se koe meni! Voi sitä olla että se meni hyvinkin vaikkei siltä tuntuis, ja kuten sanoit, se sisäänottoprosentti on ihan hyvä, ja tietkö mitä - mä kuulin että joku oli päässyt sisään 17. varasijalta! Sulla on kaikki maailman mahdollisuudet vielä, oot nyt tehnyt sen minkä voit ja muutaman viikon päästä saat tietää miten kävi.
(Olin siis samaa koetta tekemässä, joten ymmärrän, ja itsekin kieriskelen aika sekavissa tunnelmissa :D)
Hui apua! :D Mua aina vähän hirvittää, kun joku kertoo lukeneensa noita vanhoja postauksia. Herranjestas, mä en suunnilleen edes muista mitä mä olen kirjoitellut saati miten tyytyväinen mä enää olisin niihin teksteihin. :O Mut kiitti ihan älyttömästi! Vau... mä menin ihan sanattomaks. :D Tuntuu aina tosi hienolta saada positiivista palautetta.
Niinpä, ei tähän kuolekaan. Nyt kaikki vaan tuntuu niin menetetyltä ja lopulliselta. Ehkä mä tässä parin viikon sisällä pääsen yli tästä pettymyksestä. :)
Joo ei pitäis heittää, mut kun koe meni suurimmaks osin niin pieleen niin en uskalla toivoa liikoja. Koska jos tulis kuitenkin hylkäävä päätös niin se harmittais vaan vielä enemmän. Mulla käy muuten tosi usein just samalla tavalla kuin sullakin. :/
Kiitti, se neljä tuntia tuntui kyllä tälleen jälkikäteen ajateltuna aika lyhyeltä ajalta, kun esseitäkin oli 3 laajaa ja vielä tilastojen tulkitsemista ym. aikaa vievää, mut olis vaan pitänyt jakaa ajankäyttö paremmin. :/
17. varasijalta, no huhhuh! Kumpa mulle kävis samoin tai moni hyväksytty peruis paikkansa. :)
Ai olit vai? Tuntuks sustakin se neljä tuntia vähältä kokeeseen nähden vai olikohan se vaan mun oma tuntemus? Meniks sulla muuten se koe hyvin? Musta se ei ollut mitenkään vaikea, mut mulla meni siihenkin paljon aikaa, että sain kaivettua ne opetellut tiedot muistista. Vielä pitäis melkein kuukaus jaksaa odottaa, mut siinä ajassa mä ehdin varmaan toivon mukaan rauhottua ja lakata stressaamasta. :)
Jaa, sä oletkin itse asiassa kirjoittanut siitä. :D Mä käynkin lukemassa. --->
Haha joo - mäkin elättelen toivoa että jotkut hyväksytyt peruis paikkansa ja mulla olis vielä mahis! Mut siis niin, varmaan luitkin että mulla on yleensä vähän toisinpäin ajankäytön kanssa - siis vaikeaa istua missään kokeissa loppuun saakka.
Ja se on just positiivista ettei siinä onneks ollu mitään ylläri-kenkkuiluja vaan kaikki kysymykset oli semmosia ihan ookoo vaikka kyllähän niitä piti miettiä just että sai kaivettua jotakin järkevää :D
Mut niin, yritä keksiä jotain kivoja juttuja mitä voisi tehdä tai odottaa ennen tulosten julkistamista - mua ainakin auttaa vähän kun tiedän esim että on yhet festarit tulossa :)
Täällä ois kans yks, joka luki sun koko blogin läpi parissa päivässä. Se kai kertoo siitä, että kirjotat tosi hyvin. :) Toivon sulle kaikkee hyvää ja harmi, että aika loppui kesken. Ansaitsisit opiskelu paikan ehdottomasti. Voimia!
Joo siis mulla on ihan sama ongelma, kun masennus aiheuttaa tosi pahanlaista keskittymiskyvyttömyyttä. Tuolla oli poikkeuksellisen helppo olla, mut yo-kokeissa oli lähestulkoon mahdotonta. :/
Joo pakko koittaa saada ajatuksia muualle ja tehdä vaikka jotain kivaa tai ehkä parempi olis vaan unohtaa koko koe, kun mä en nyt silti usko mahiksiini, vaikka kaikki onkin vielä auki.
Aww... kiitos. Eihän tässä muuta voi kun yrittää ens vuonna uudestaan ja ainakin osaan ottaa opikseni tästä mokasta jos ei muuta. Ja oikeesti, ihan mieletöntä aina kuulla, kun joku tulee kertomaan, että on lukenut koko mun blogin. Ihan huisia! :D
Toivotaan että sait tarpeeksi pisteitä kokeessa, uskon että se meni paremmin kuin odotat sen menneen. :)
Joo :)
Lähetä kommentti