maanantai 12. toukokuuta 2014

Unhappy 4-ever

Väsyttää. Voi kun mä voisin vaan nukkua. Mut en mä kehtaa tähän aikaan. Ulkona sataa. Varmaan toi sadesääkin osaks unettaa.

Mä muistin taas, että tänään olis ollut psykologi, mutta sitten kun mä katsoin kalenterista niin sehän on vasta keskiviikkona. Möh. Mut ei se haittaa. Mulla on tänään illalla piiiitkästä aikaa ratsastustunti ja mä oon oikeestaan ihan vähän innoissanikin siitä. Mä en oo aikoihin enää käynyt ridatunneilla kun en oo vaan jaksanut. Se on sääli, kun se on kuitenkin niin kivaa.

Oon mä vähän ylpeäkin itsestäni, kun mä sain varattua tunnin. Välillä olis ihan kiva tehdä asioita, mut kun ei vaan meinaa jaksaa tehdä mitään. Pelkästään jo tekemisten järjestäminen on liian uuvuttavaa. Masennus on niin lamaannuttava. Sohvanpohjalta on niin vaikea päästä ylös.


Mut tänään on tiedossa kivaa tekemistä. Mut silti masentaa. Mä en vaan pääse eroon siitä. Tuntuu ettei mikään ole enää kivaa eikä mistään tahdo saada enää mielihyvää. Ei edes sellaisista asioista joista ennen sai. Musta tuntuu, että mun on ihan fyysisesti mahdotonta olla enää iloinen tai tuntea iloa. Sama se vaikka mä miten yrittäisin, mä en silti ole. Niin kuin jotain olis muuttunut mussa itsessäni pysyvästi mikä tekee mahdottomaksi olla onnellinen.

Kai mun pitäis vaan tottua siihen, että mä tulen olemaan aina ja ikuisesti, koko lopun elämääni masentunut. Ehkä mun olis pitänyt jo olla totuttautunut siihen. Surullista.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrät varmaan että aliravitsemus aiheuttaa juurikin lamauttavaa väsymystä sekä ruokkii masennusta. Et voi luulla jaksavasi tehdä mitään ylimääräistä kun kehosi yrittää kaikin keinoin säästää kaloreita. Minkä lisäksi totean vielä että Se mitä kehollesi teet, ei ol laihtumista. Ei sinussa ole mitään mistä laihtua. Kehosi syö itseään, ja pysyäkseen elossa Se ottaa ravintonsa viimeisenä tärkeimmistä asioista eli sydämestä ja aivoista. Ja juuri sitä sisälläsi nyt tapahtuu. Väistämätön seuraus syömättömyydestä. Sinun täytyy vain valita. Liiallisella laihtumisella on hintansa. Kirjoituksesi kertoo juuri siitä.

Pura kirjoitti...

Joo ymmärränhän mä. Ja mä tiedän että mä en niinkään laihdu vaan kuihdun. Mut sitä mä silti haluan. Anoreksia-ajatuksista on niin vaikea päästä eroon.

Lähetä kommentti