Mitäpä mä tähän mitään kirjoittaisin. Ei mulla ole sulle enää mitään sanottavaa. Ei olisi muutenkaan enää kaikkien näiden vuosien jälkeen. Etkä sä edes lue tätä. Tuskin sä olet tietoinen, että mulla on blogi. Ainakin mä toivon ettet ole. Sä olisit vaan iloinen siitä miten kurjasti mulla menee.
Sitä paitsi mun ei tarvitsisi edes kirjoittaa mitään. Kuvat puhuu puolestaan. Ne sanoo kaiken tarpeellisen. Paitsi arvaa mitä. Tätä sä et varmaan tiedäkään, mutta mä meinasin silloin noh... tehdä jotain hyvinhyvinhyvin harkitsematonta ja ennen kaikkea peruuttamatonta sen takia mitä sä teit mulle. Mä en voi itsekään uskoa sitä. Mut luojan kiitos mä en tehnyt sitä. Sä et olisi ollut sen arvoinen.
Mä en sano muuta kuin että hyvää jatkoa vaan sulle ja mä niin toivon, ettet sä tee kellekään muulle niin kuin sä teit mulle. Kukaan ei ansaitse sellaista. Ei kukaan. Ai niin ja lakkaa tulemasta mun uniini. Mä en halua nähdä sua niissä.
14 kommenttia:
Mitä on käynyt? :( tai no ehket halua kertoa yksityiskohtaisemmin.. Älä tee itelles mitään jonkun toisen ihmisen vuoksi, tai muutenkaan. Voimia! <3
Joo en mä mutta sen verran voin kertoa että bestiksen kanssa meni välit poikki lopullisesti. Mut niin kuin hylättiin. Tosin tästä on jo aikaa, että ei ole ajankohtainen asia. Tuli vaan tarve avautua. Kiitos sulle <3
:( <3
kiits <3
Elämä on ... mut kannattas avautuu terapeutille
Kyllä mä olenkin.
Tiedän millaista se on, tekee todella pahaa... koeta jaksaa ja menet vaan eteenpäin...
onks tää eri ihminen kuin se joka kuoli thaimaassa? ja tiiän erittäin hyvin ton tunteen. liiankin hyvin. mut toivottavasti tänään paistaa puralle aurinko :)
Onks tää eri henkilö kuin se bestis, josta oot kirjoittanut kans?
Ja vaikee uskoo, että kukaan olis oikeesti iloinen toisen kärsimyksestä :(
Joo siis tästä on jo sen verran aikaa että oon mennyt eteenpäin. :)
Joo on eri. Voi ei kurjaa että sullekin on käynyt tolleen. :(
On joo eri bestis. Tää oli myöhempi bestis, josta tässä kirjoitin. Noh, en tiiä. Siitä henkilöstä paljastui sen verran yllättäviä puolia, etten ihmettelis vaikka se iloitsisikin. :/
Eikö millään muulla ollut osuutta asiaan kun vain ystävän yhtäkkisestä takin käännöstä? :o Ikävää kaiken kaikkiaan. Onneksi elämä on täynnä uusia ihmisiä ja uusia suhteita. Ei sillä, ettäkö kukaan koskaan korvaisi menetettyjä, mutta ainakin suuntaavat pois menneestä.
Joo onneksi on muita ystäviä. :) No oli mullakin osuutta välirikkoon, tavallaan, mutten ollut tietoinen että meidän ystävyydessä oli asioita joista ystäväni ei pitänyt, kun ei hän niistä mulle puhunut. Anteeksi en saanut enkä myöskään uutta mahdollisuutta. Mulla oli syytä pyytää anteeksi, mutta mun ei olisi ikinä pitänyt alentua anomaan. Mä en kuitenkaan tietoisesti tehnyt mitään väärää. Samoin mua loukkasi se, että monen vuoden ystävyyden jälkeen hän ei suostunut edes kertomaan omia syitään saati puhumaan asioita selväksi.
Lähetä kommentti