Maanantain ratsastustunti meni hyvin. Tai oikeastaan tosi hyvin. Mä olin jopa innoissani ennen tuntia ja vielä tunnin jälkeenkin oli kiva fiilis. Vitsit, miks mä aikoinaan edes lopetin ratsastustunneilla käymisen? Ai niin, mähän masennuin enkä jaksanut enää harrastaa. Mutta nyt mä voisin aloittaa tunnit uudestaan. Mä en edes muistanut, miten kivaa ratsastaminen on. Mulla on ens viikollakin tunti. Vähänkö kivaa.
Siis olihan mun istunta jotain aivan järkyttävää 9 vuoden ratsastustauon jäljiltä, mut siitä huolimatta mä ratsastin paremmin kuin aikoihin. Tuntuma hevoseen parani vielä tunnin edetessä ja ope kehui mua sulavista käynti-laukka-nostoista. Mut en mä ollutkaan tehnyt koskaan aiemmin yhtä hyviä.
En mä tiedä. Kaikista parhainta oli ehkä se tunne, kun istuutui satulaan. Se on vaan niin terapeuttista. Ja kun laittaa jalat jalustimiin ja ottaa ohjat niin siinä ei ajattele enää mitään muita asioita. Eikä edes voisi ajatella. Tunnista ei tulisi muuten yhtään mitään.
Ja mun paino... se on laskenut nyt pysyvästi 39,1 kg. Jee jee. Mä en oo ikinä painanut noin vähän. Vitsit miten ihanaa. Ja mä tajusin, että mä voisin nykyään ratsastaa taas jopa shettiksillä. Shettisten painoraja ratsastajalla on sellaiset 40-45 kg. Ja mä painan 39 kg. Ainoastaan lapset ratsastaa niillä... että jooh.
Mä tosin toivon, ettei mua laiteta enää shettikselle. Ne on söpöjä, mut kyllä mä haluan ratsastaa ihan isommilla poneilla tai mieluiten hevosilla. Welsh Mountainitkin tuntuu liian pieniltä. Mut onneks mulla on sen verran pituutta, että tuskin mä enää shettistä saan tunnille.
Tästä tuli nyt vähän tämmöinen heppapostaus, mutta ainakin mä kirjoitin välillä jostain ihan muustakin kuin läskiahdistuksesta ja masennuksesta.
10 kommenttia:
Ihanaa että kirjoitit välillä jostain muustakin♥
Hei kiva kun tykkäsit! :)
Mä ainakin tykkäsin tästä heppapostauksesta kun itekki oon heppaihmisiä ollut aina :) Ja muutenkin mä oon niin kateellinen siitä, miten hyvin kirjotat. Luin sun blogin tässä yks yö kokonaan läpi kun en yllättäen saanut nukutuksi ja oikeesti musta tuntu ihan kuin olisin lukenut jotain huippuhyvää ja koukuttavaa kirjaa! Ja se, miten paljon samoja ajatuksia meillä on ollut ja on edelleen, niin huhhuh! Pointsit kyllä sulle, toivottavasti et ikinä lopeta kirjottamista :) Olis kiva joskus vaikka kirjotella jossain, kun tietää et se toinen oikeesti tajuaa ja käy läpi samoja asioita :)
Jatka ihmeessä tuota ratsastus harrastusta! Kannattaa tehdä asioita joista tykkää paljon, ne antavat voimaa ja tuovat sitä iloa päiviin :)
Mä pystyn niin samaistumaan tohon pysyvään ahdistustilaan, koska kaikki masentaa vaikka olis kuinka hieno päivä ja kaikki ois hyvin, ainii eihän mikää oo koskaa hyvin.
Voi apua kiitos! En mä osaa muuta sanoa. :D Mut hei osaathan säkin kirjoittaa. Siks mä tykkäänkin lukea sun blogia. :) Joo vitsit mustakin olis just kiva jutella. Mä voin vaikka mailata sulle mun Kik:n.
Hahaa, arvasin että heppatytöt vois tykätä tästä ja muut on varmaan vaan naah... :D
Joo kyllä mä aionkin, vaikka tunteihin tietty uppoaa rahaa ja kun mä tarvisin lisäks uusia varusteitakin. Mut ainakin on sitten edes jotain, mikä tuottaa hyvää mieltä. :)
Joo tää tällänen on ihan tyhmää... :(
En kuitenkaan yhtänhyvin kuin sä :) joo mailaa vaan olis kiva :)
No höpö höpö. Mä laittelen sulle huomenna - tai siis tänään - viestiä. :)
Lähetä kommentti