Ensimmäinen hellepäivä pitkään aikaan. Kaikki on siitä innoissaan. Kaikki paitsi mä. Aurinko paistaa, on lämmintä. Ihmiset kulkevat shortseissa ja syövät jäätelöä ja hymyilevät. Makaavat rannalla ottamassa aurinkoa tai levittäytyvät puistoon viltin ja piknikkorin kanssa. Mä haluan pysyä sisällä.
Mua ahdistaa kesä. Ahdistaa tälläiset kauniit kesäpäivät. Sitä voi olla varmaan vaikea ymmärtää. Enkä mä osaa sitä oikein selittääkään. Se vaan on niin. On ollut siitä lähtien kun mun bestis lähti paikkaan parempaan. Kenen kanssa mä nyt menen rannalle, koulun pihalle heittelemään korista, Lintsille? Yhtäkkiä ei ollutkaan enää meitä. Olin vain mä, yksin. Sen jälkeen mä en ole enää pitänyt kesästä. Ne kysyy mikä sun lempi vuodenaika on. Syksy. Eiks kesä? Ei. Mut kaikkihan tykkää kesästä! Mä en. Enkä mä halua kertoa niille syytä. Ei ne kuitenkaan ymmärtäisi.
Tälläiset päivät tuo selvemmin esille muiden ihmisten onnen. Kun aurinko hymyilee niin ihmisetkin hymyilevät. Yhtäkkiä elämä on taas ihanaa ja onni loistaa kaikkien kasvoilla. Mä en halua mennä ulos muiden joukkoon. Mä en osaa enää hymyillä. Mä muistuttaisin lähinnä yksinäistä, rintamasta eksynyttä tummanharmaata pientä sadepilveä. Sadepäivinä kaikkien suupielet on alaspäin enkä mä erotu joukosta. En mä toivo, että kaikki muutkin olisi onnettomia kuten mä. Mä en vaan halua nähdä sitä ylitsevuotavaa elämäniloa.
Mä odotan, että on syksy ja mun on taas helpompi hengittää.
16 kommenttia:
Joskus masennus tuntuu monin verroin kurjemmalta kun ulkona on kaunis ja lämmin sää ja tuntuu, että "pitäisi" hymyillä ja olla iloinen.
Kannattaa kuitenkin yrittää mennä aurinkoon, jos vain millään pystyy. Laittaa vaikka isot aurinkolasit ja hatun ja piiloutuu niiden alle. Auringonvalosta saa kuitenkin D-vitamiinia ja vaikka valo voi tuntua liian kirkkaalta, se voi nostaa mielialaa ainakin hiukan.
Voimia sinulle. Kirjoitat hienosti. :)
Mulla on ihan samat tunteet. Ei oo ketään jonka kanssa vois tehdä asioita joten istun vaan yksin sisällä joka kesä. Onko sulla yhtään kaveria? :(
Hei, olen lukenut blogiasi jo vuoden anonyymisti, enkä ole kommentoinut kertaakaan, mutta tulipahan korjattua virhe nyt sitten :) Ensityökseni täytyy sanoa, että osaat kirjoittaa hyvin, (osaisimpa itsekin...) odotan aina innolla uutta postaustasi, vaikka viime aikoina ne ovat kuhisseet synkkyyttä ja ikäviä tunteita :( Mutta mä uskon suhun, uskon siihen, että elämä joskus vielä hymyilee sullekin. Olet ihana, ansaitsisit niin paljon parempaa. Koita jaksella <3
Joo ihan totta, pitäiskin mennä. En vaan oo taas muistanut ajatella, että se vois tehdä ihan hyvääkin. Kiitti! :)
No siis ihan hävettää sanoa, että mulla on kavereita, paljonkin. Oon vaan tottunut, että mulla on aina ollut bestis, yksi ylitse muiden. Tuntuu yksinäiseltä kun enää ei olekaan. Mut oon nyt muutenkin liian väsynyt jaksaakseni edes nähdä ketään. :(
Voi, jos tietäisin että asutaan samalla paikkakunnalla niin mä voisin lähteä sun kanssa vaikka rannalle. :)
Hii, kiva kun kommentoit. :) Kiitos aivan älyttömän ihanista sanoista. <3 Tuli heti parempi fiilis. ˆˆ Pitäis varmaan opetella kirjoittamaan joskus joistain kivoistakin asioista. Tää on vähän tämmönen angstiblogi. :/
Mäkin inhoan nykyään kesää:/ virtuaalihalaus!
Ihanaa kun joku ymmärtää. Haleja takaisin. <3
Parempi vain olisi, että kertoisit niille kysyjille, mikset pidä kesästä, kyllä he sen ymmärtäisivät. Jollet halua/jaksa vastailla kysymyksiin, sanot vaan ettet halua puhua asiasta sen enempää, eivät ihmiset siitä pahastu.
Mulle olis siinä tapauksessa parempi toi "En halua puhua asiasta". Muuten tulis vaan sääliä ja surkuttelua ja ne kysyisi koska mun bestis kuoli. Melkein 10 vuotta sitten. Ja sitten ne varmaan kummeksuisi että niin kauan sitten kun ne odottaisi vastaukseksi tyyliin viime kesää. :/
Mua harmittaa jotenkin näistä teksteistä kumpuava "sinä vastaan kaikki muut" -ajattelumallisi. Tai särähtää mielessä jatkuvasti tuo vastakkainasettelu. Ikään kuin ulkoistaa ongelmat ja nähdä kaikki ympärillä olevat ihmiset yksikkönä itsesi ulkopuolella. "Kaikki muut tykkäävät kesästä." "Kaikilla muilla menee monta kymppiä enemmän ruokaan viikossa kuin itsellä." "Kaikki muut opiskelevat ja seurustelevat." Eihän se aivan niin mene. Monenkaan lukijasi kohdallakaan esimerkiksi. Moni ympärilläsikin saattaa pitää yllä vain kulissia hyvinvoinnista, hymystä ja kesäisestä ilosta. Koskaan ei tiedä, mitä kenenkin ihmisen takana tai sisällä on, vaikka ihmiset näyttäytyisivätkin massana. Siksi tuntuu hassulta asettaa vääjäämättä itsensä erityiseen asemaan suhteessa kaikkiin muihin. Mutta ehkä se vain on yksi osa sairauttasi. Tullut vain monesti mielen päälle blogiasi lukiessa. Mutta hienoja tekstejä! Kiitos niistä. :)
Mulla ei oo koskaan ollu bestistä.. Yksin möllötän suurimman osan ajasta.
Kirjotat tosi nätisti Eevasta ja itkettää aina kun luen sun postauksia hänestä.
En tarkota mitenkään loukkaavasti tätä, sun kannattaa olla onnellinen että sulla oli sellainen bestis kuin oli ja joku välitti susta niin, koska monilla ei ole koskaan ollut (esim . itselläni) ja muistot elävät aina, ja tiedät, että hän välittäisi susta yhä ja toivoisi, että sulla on kaikki hyvin. Vaikka kaikki loppuikin niin surullisesti seinään, niin sulla oli mitä sulla oli ja se oli tärkeää.
Jos yhtään jaksat niin kannattaa yrittää antaa myös aikaa niille uusillekin kavereille. Joistain voi tulla todella läheisiä vaikka kukaan ei varmaan tietenkään korvaa bestistä.
Niin no joo, mä en ookaan tullut ajatelleeksi tota. Mut nyt kun sanoit niin kyllähän se näkyy mun teksteissä. Ehkä mä sitten vaan ajattelen sillä tavalla, vaikka tiedostankin ettei asia ole niin että ihan jokaisella toisella menee paremmin kuin mulla. Mut en mä ajattele olevani mitenkään erityinen tai erityisessä asemassa eikä mun oo ollut tarkoitus antaa sellaista kuvaa.
:( . Mut ei sitä tiedä, vaikka sä joku päivä saisitkin sellaisen. :)
Voi kiitos. :) En mä sitä mitenkään loukkaavasti ajatellutkasn. Ihan oikeessa oot ja niin mä olenkin onnellinen, että mulla oli jotain niin hienoa vaikkakin väliaikaista.
Niin mun varmaan pitäisi antaa toisillekin mahdollisuus, mut en enää uskalla päästää ketään niin lähelle, koska oon menettänyt jo kaks bestistä ja se jälkimmäinen menetys oli se viimeinen pisara. En halua, että muhun sattuu enää koskaan. Vaikka sitten taas tuntuukin yksinäiseltä ilman sitä bestistä. :(
Lähetä kommentti