tiistai 15. heinäkuuta 2014

My heart's gonna stop beating

Mun olis pitänyt mennä tänään labroihin. Tai oikeestaan jo eilen. Kello soi 9.30, mut en vaan jaksanut nousta. Okei, huomenna on vähän niin kuin pakko mennä. Mulla on lääkäriaika ens viikon maanantaina niin ne tulokset ehtii sitten tulla lääkärille siihen mennessä.

Mulla on ollut pari viime päivää tosi huono olo. En oo pystynyt tulla edes kirjoittamaan. Oon vaan maannut sängyssä, kun ei oo voinut olla edes ylhäällä. On sellainen kuumeinen olo. Mittasin kuumeen, mut mittari näytti vaan 36,2°C. Olis ollut edes kuumetta. Sillä nyt tää on vaan jotain huolestuttavampaa. Ehkä se on tää kuumuus. Oon yrittänyt juoda paljon vettä, vaikka kaiken laittaminen suusta alas tuntuu jotenkin tosi hankalalta. Ehkä mun elimistö alkaa hylkiä ruokaa.

Tänään on hieman parempi olo. Mut silti kaikki tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Sydämestä ottaa. Mun sydän on varmaan menossa rikki. Se ei kestä enää. Papereiden mukaan oon käynyt kardiologilla viimeks helmikuussa. Silloin mun sydän oli rakenteellisesti ok. Mut ultrassa ei näykään henkiset vauriot. Mun sydän on saanut kärsiä liikaa kaikkien näiden vuosien aikana. Mut on hylätty niin monta kertaa. Liian monta kertaa. Jätetty yksin. Mun sydän ei jaksa enää. Se on ihan ymmärettävää. Mäkään en jaksa enää.


Verikokeiden jälkeen multa otetaan varmaan EKG. Olis otettu jo viime kerralla, mut silloin se oli otettu vasta kaks viikkoa takaperin niin mä jätin sen väliin. Nyt se vois olla hyvä ottaa. Ehkä mun sydän on mennyt taas vajaatoimintaan. Ehkä se on kuolemassa...

Ei se sairaanhoitajakaan soittanut. Mä odotin koko viime viikon sen soittoa, kun sen piti varata mulle aika tälle viikolle. Mut se ei soittanut. Vaikka mä en itse enää välitäkään mistään niin silti mä toivoisin, että edes joku muu välittäis.

17 kommenttia:

Riina kirjoitti...

Sun keho ja mieli tarvitsee ruokaa, sä et vaan jaksa ilman... kyllähän sä tiedät sen? :/ Kauan oon jo miettinytkin, että kuinka kauan sä pystyt tätä jatkamaan ennen kuin kuolet. Ja sanon näin, koska välitän ja huolestuttaa. Ja niin toivon, että antaisit itsellesi mahdollisuuden ja löytäisit halun parantua <3

milayh kirjoitti...

:(( en tiedä miten voisin sua auttaa tai edes lohduttaa, mut haluan vaan kertoo et mä välitän. Ehkä täältä pohjalta on mahdotonta päästä ylös, mutta mä en halua että sä kuolet... voimia ihan mielettömästi ja jos haluat jutella niin muista et mä oon täällä ja mä välitän ♥

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun mää tietäsin kuka sie oot ja missä asut nii tulisin antamaa haleja niin paljo että sulle tulis ees vähän parempi mieli ♥ ;_; äh niin paljon juttuja mitä tähän haluaisin kirjottaa, mut oikeesti tositositosi paljon jaksamisia, oot ihana ihminen jo pelkän bloginkin perusteella ♡ vaikka tiedänkin että tää on vaan pieni lohtu :/

Pura kirjoitti...

Joo kyllä mä tiedän. Mut älä oo huolissas, ethän? Mun tarvii varmaan ekaks käydä ihan pohjalla ennen kuin mä tahdon parantua. Luulen niin... :/

Pura kirjoitti...

Voi pelkästään jo tää, että sä kirjoitit mulle lohduttaa mua ihan valtavasti. En mä mihinkään oo kuolemassa. Kiitos ihana ja muista, että sä voit kanssa koska tahansa puhua mulle, jos siltä tuntuu. ♥

Pura kirjoitti...

Ääks, en tiedä mitä sanoa. Mut jokainen lohduttava kommentti merkkaa mulle oikeesti tosi paljon. Ja jo tästä tuli mulle parempi mieli, kiitos. ♥

Anonyymi kirjoitti...

kuulostaa kyllä siltä, että se pohja on jo saavutettu...

Anonyymi kirjoitti...

onhan 25-kiloisiakin anorektikkoja ollut olemassa, joten on sinne pohjalle vielä matkaa. :)))

Anonyymi kirjoitti...

Voi yritä pärjätä ♥

Reetta kirjoitti...

^
Meinasitko tollasella kommentilla auttaa Puraa käsittämää miten pahassa jamassa se on jo vai provosoitko laihduttamaa vielä lisää?

Siiri kirjoitti...

Hei tsemppiä! Vois olla ihan hyvä idea alkaa syömään :) äläkä ota tätä vittuiluna! En oo uskaltanut kommentoida tänne, mut nyt kommentoin! Mä oon joskus itsekin ollut aika pohjamudissa ja ainoo, mikä mut on sieltä tuonu tähän päivään oli päätös alkaa taas yrittämään syömistä. Sen jälkeen tuli kaikki muu ja se kaikki muu on antanu todella paljon! Elämässä tapahtuu asioita, jotka on todella vaikee käsitellä, mut niiden käsittelemättömyys voi johtaa siihen, että kohta sä et edes pysty siihen enää. Sä oot VAHVA, kun oot tullut jo tänne asti! Voimia ! <3

Reetta kirjoitti...

Miten jakselet? Ois kiva kuulla vaikka vaan se että oot hengissä.. Melkei viikko menny..oothan vielä täällä <3 ?

Pura kirjoitti...

Kiits, yritetään. ♥

Pura kirjoitti...

Hei tosi kiva juttu, kun kommentoit. :) Sun kommentti antoi ihan oikeasti aihetta ajatella. Kiitti! <3

Pura kirjoitti...

Oon mä vielä täällä. Kiitos kun välität. On pitänyt tulla kirjoittamaan, mut voin taas sen verran huonosti etten oo pystynyt. :(

Reetta kirjoitti...

Kiitos ko ilmotit..
Totta kai mä välitän! Oot tärkee vaikka ei edes tunneta.
Mä niin ymmärrän että voit huonosti, ei tarvii tehä postausta jos et jaksa :-)
Voimia ja
*hali* ❤️

Pura kirjoitti...

Ää, oot niin ihana ettet voi kyllä olla oikeesti ees olemassa. <3 Mä kyllä tykkäisin postailla niin se on tyhmää, ettet just ton voinnin takia pysty. Ainakaan niin useasti kuin haluisin. :(

Lähetä kommentti