Lämmin kesäilta. Mä istun parvekkeen lattialla ja poltan. Slimeja. Aski makaa vieressäni ruskeankarhealla parvekematolla ja sen kannesta mua katsoo pinkki Marilyn Monroe. Mut askissa lukee Merilyn. Se saa mut vähän hymyilemään.
Mä katson kuinka savu kiemurtelee ylöspäin tarttuen matkalla tukkaan. Se nousee ylemmäs ja ylemmäs kunnes se katoaa näkyvistä. Mä toivon, että mä voisin kadota sen mukana. Hävitä vain jonnekin. Pois, kauas pois.
Mä nojaan kaiteeseen. Se on viileä. Tuo kaide, joka estää mua tippumasta alas. 6 kerrosta ja alla asfalttia. Mä kuvittelen, että se kaide pettäisi. Ihan yhtäkkiä, odottamatta. Muutama sekunti ja mua ei enää olisi. Valmistusvirhe. Siitä kirjoitettaisiin. Traaginen onnettomuus. Nuori tippui kuolemaan.
Eikä kukaan tietäisi, että mä olisin salaa toivonut sitä.
Mä nojaan vähän kovempaa siihen kaiteeseen. Ihan vaan kokeillakseni. Mut se ei anna tuumaakaan periksi. Enkä mä halua ihan vielä lähteä.
Ne sanoo, et älä hyppää. Jotkut jää henkiin. Eikä ne enää koskaan kävele. En mä hyppää. Mä tumppaan tupakan guacamole-purkkiin ja toivon, että kaikki olisi jo ohi.
8 kommenttia:
:( Jaksuja <3
Kiitti :)
Voi, näkisitpä itsessäsi kaikki ne hyvät puolet, jotka itse olen saanut huomata jo pelkästään blogin perusteella.
Olet selkeästi todella vahva ihminen. Taistelija. Sinnittelet, vaikka olet joutunut kohtaamaan valtavasti vastoinkäymisiä.
Kirjoitat todella hyvin. Mikäli blogisi olisi kirjan muodossa, ostaisin ja lukisin sen aivan varmasti.
Olet kaikesta päätellen todella järkevä nuori nainen. Koko maailma on sinulle avoinna, sinulla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. Virheesi on täydellisyyden tavoittelu, sillä täydellisyys on tavoittamattomissa.
Toivon kovasti, että saat vielä motivaatiota paranemiseen. Että alat nähdä myös anoreksian sairautena, sillä se sairastuttaa sekä ruumiin että mielen. Sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä opiskelemaan psykologiaa, tulla opettajaksi, oppia nauttimaan elämästä. Toki se vaatii runsaasti töitä, mutta olet jo osoittanut, että sinulla riittää taistelutahtoa.
Komppaan anonyymia. Olet todellakin vahva ja uskon, että sinulla on vielä edessä valoisempia päiviä.
Vau, mä menin nyt ihan sanattomaksi. En tiedä, mitä sanoa. Kiitos hirmu paljon. Ja miten oikeassa oletkaan noissa asioissa, mistä kirjoitit. Mutta kiitos. En nyt osaa muuta sanoa. :)
Voi kiitos. <3 Ihanaa, että te uskotte muhun, vaikka mä en itse osaakaan uskoa itseeni.
Yritä kuitenki nauttia kesästä vielä kun sitä on jäljellä :3 tsemppiä! <3
Joo yritän, kiitti. <3
Lähetä kommentti