Mä istuin taas odotushuoneessa. Vanha radio oli päällä ja siitä kuului Kran Turismo. Mulla vaan ei yhtään ollut sellainen kesäfiilis niin kuin siinä biisissä. Lääkäri ilmestyi huoneensa ovelle. No niin voidaan aloittaa. Nostin käsilaukkuni, mutta sen metallihihna oli mennyt penkin väliin. Lääkäri katsoi, tulenko vai en, minun kiskoessa hihnaa. Saatana tääkin vielä.
Ne labrat oli ok, mutta sulla on kalium- ja natriumtasot aika alhaiset. Melkein viitearvojen alapuolella. Että jos kävisit vielä uudestaan labroissa. Ei taas. Mä en jaksa rampata niissä koko ajan. En mene! Enkä mä edes välitä, vaikka kaikki arvot olis ihan pielessä. Ihan sama. Mut kai mun on silti pakko mennä.
Niin ja siitä osastosta... että voinhan mä vaikka laittaa sinne lähetteen nyt. Ei se tarkoita, että sun täytyisi täältä suoraan lähteä sinne. Siinä menee kuitenkin aikaa, kun se lähete käsitellään. Mieti sitä.
Mä rapsuttelin vanhaa, jo osin irronnutta hilekynsilakkaa kynsistäni. Hileitä irtosi ja tippuili mun jalalle. Ei laiteta lähetteitä. Ei ainakaan nyt. Mä katuisin vaan, jos mä menisin nyt osastolle.
Mites ensi viikko sun käyntien suhteen, kun mä jään lomalle... Sä olet sanonut, ettet sä pysty puhumaan kellekään muulle kuin sun terapeutillesi. Mutta se on nuorisopsykiatriassa etkä sä voi enää palata sinne, kyllähän sä sen tiedät?
Tiedän. Tiedän, vaikken halua tietää. Mutta se ei tarkoita, että mä alkaisin puhua jollekin toiselle. Ei se ainakaan helppoa olisi. Mikäli mä ylipäätään edes pystyisin siihen.
Täällä olisi se miespsykologi... mutta sä et niinkö pysty puhumaan hänelle? No haluaisitko sä ajan tänne polin sairaanhoitajalle?
Ihan sama. Vaikka. En mä mitään käyntejä tarvitsisi. Mä pärjään ilmankin. Mut lääkäri katsoi, että mun olisi hyvä tulla juttelemaan edes jollekin käynnille. Joten se sairaanhoitaja ottaa muhun yhteyttä ja mä saan sille sitten ajan ensi viikolle. Mikäli se edes soittaa. Kun ei se viime viikollakaan soittanut, vaikka sen piti.
Yleensä lääkäriajalla puhutaan ihan yleisesti vaan mun voinnista ja lääkitysasioista. En mä ollut tottunut, että puhuisin niin kuin psykologikäynneillä. Joten en mä osannut kertoa oikein mitään. Mä en osannut kertoa, että mitä mulle tällä hetkellä kuuluu. Vaikka en mä taida edes tietää, mitä mulle kuuluu.
Sain myös reseptin Ketipinorista. Vaihdettiin se Triptylin tilalle, koska mä en saa sillä unta. Ketipinor väsyttää aamuisin, mut ei oo nyt muutakaan. Mä olen kuulemma jo kokeillut suunnilleen kaikkia ja bentsoja mulle ei kirjoiteta, murr. Pakko mennä sillä siis.
6 kommenttia:
Moi!
Miks sä et pysty puhumaan kenellekään muulle kuin entiselle terapeutillesi? Oletko miettinyt perimmäisintä syytä? Oletko yhteydessä sun vanhempiin?
Aika hurjalta sun tilanne vaikuttaa näiden tekstien perusteella. Olet jo aika pohjalla, joten voisiko osastosta olla mitään haittaa, jos ei hyötyäkään (painonnousun mainitset, mutta sen lisäksi?). Olet selvästi älykäs ja avuntarpeesi on suuri, joten miksi et hyödynnä sitä?
Muuten miks lääkäri ei kirjota sulle bentsoja? Todella toivon että saat tilanteeseesi apua, kun vielä juuri ja juuri olet hengissä! Kaikkea hyvää sinulle!
No mun ei oo mitenkään helppo avautua ihmisille. Niin kuin tosta noin vaan alkaa puhumaan heti kaikesta kenelle tahansa. Meni kauan ennen kuin pystyin puhumaan edes terapeutilleni. Oon kyllä yhteydessä vanhempiini, mut en oikein puhu asioistani.
Oonhan mä joo fyysisesti nyt aika voimaton, mut varmaan tää kuumuuskin osaltaan vaikuttaa. En tahdo nyt ainakaan osastolle, kun paino on jo muutenkin noussut. Mut vaikka mä nyt kieltäydyn siitä niin mulla on koko ajan se mahdollisuus päästä sinne mikäli siellä vaan on tilaa.
No suurin syy on se, että mä tarviin unilääkkeen jatkuvaan ja pidempään käyttöön ja bentsoihin jää kuulemma helposti riippuvaiseks.
Kiitos! :)
Kyllä sun kannattaisi mennä osastolle. Ymmärrän miksi et halua sitä, ymmärrän miksi se pelottaa.
Sitä ajattelee, ettei tarvitse apua eikä lääkärikäyntejä, mutta kyllä niitä tarvitsee. Sulla on vielä mahdollisuus parantua. :)
Mä en ole menossa sinne just nyt ihan näiden helteidenkin takia, mut mulla on mahdollisuus mennä sinne koska tahansa mikäli siellä vain on tilaa.
Niin, oot kyllä ihan oikeessa. Ja kyllä mä itsekin välillä huomaan tarvitsevani niitä käyntejä. :)
Mitä on bentsut?
Bentsodiatsepiinit on rauhoittavia ja unilääkkeitä. Niihin jää helposti riippuvaiseksi, joten jos niitä kirjoitetaan niin ainoastaan lyhyeksi aikaa.
Lähetä kommentti