lauantai 15. maaliskuuta 2014

Running away from depression

Noniin. Psykologiaika kolmen viikon tauon jälkeen. Miltä tuntui? Ei miltään. Olihan se kiva kertoa, mitä viikkojen aikana oli tapahtunut ja mitä mä olin ajatellut. Mutta ei mitään muuta. Psykolle oli ok mennä. Siellä oli ok puhua. That's it. En mä olisi hajonnut, vaikka mun käyntini olisi peruttu. Ei olis tuntunut miltään.

Psykopolilla on kuulemma nyt ruuhkaa ja tätien kalenterit on jokaista minuuttia myöten täynnä. Mun olisi pitänyt saada seuraava aika ens viikolle. Mä sain sen kahden viikon päähän. Mut ei se haittaa. Ei ollenkaan. Mä voin sillä aikaa vaikka googletella psykoterapeutteja täältä ja kenties mennä haastattelukäynnille, jos niiltä löytyy aikaa. Psykoterapia on se, mistä on mulle eniten apua. Mä olen siitä varma.

Huomenna mä lähden kavereiden kanssa reissuun. Mennään yhden bändin keikalle Tampereelle ja yövytään Omenassa. Shoppaillaan ja kierrellään kapessa. Huomisesta on tulossa ihan huippukiva päivä!

... Paitsi että mitä jos mä en jaksa? Mitä jos mä väsähdän? En mä jaksa enää bilettää niin kuin ennen. Ennen mä tanssin aina pilkkuun asti. Nyt mä saatan väsähtää jo ennen yhtätoista. Mä saatan olla jo ihan uupunut pelkän shoppailun jälkeen. Ja 24/7 sosiaalisuus on tosi uuvuttavaa. Vaikka olis miten kivaa. Sitä on ehkä vaikea uskoa, mut niin se on.


Kyllähän mä voin lähteä keikan jälkeen vaikka hotellille nukkumaan. Mutta... ei se ole kivaa. Tosin minkä mä sille voin, jos mä väsyn. Mä kyllä ainakin aion yritän syödä huomenna enemmän. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Ainakin enemmän kuin sen 250 kcal mitä mä nykyään syön päivässä. Mun piti ostaa joku energiapatukka mukaan. Mut mä unohdin.

Ainakin mä olen oottanut huomista reissua ihan innolla. Jotain kivaa munkin elämään. Jotain erilaista. Ja mä osallistun sen mukaan mitä jaksan. Kyllä muut ymmärtää.

Käytiin iskän kanssa ostamassa mulle taas viikon ruuat. Mulla meni niihin jotain 26 euroa. Ja 6,90 euroa oli light-limu-sixpackista. Mitä normaalisti ihmisillä menee viikon ruokiin? 40 euroa? 50? Laiha - laihempi - täältä tullaan.


100 HAPPY DAYS

Mä aloitan tänään 100 Happy Days -haasteen. Siinä mä kirjoitan 100 seuraavalta päivältä aina yhden asian, joka on tehnyt mut sinä päivänä onneliseksi. Mun tapauksessa ehkä ennemminkin parantanut mun päivää. Nää saattaa vaikuttaa teille vähän hämmentäviltä positiivisiksi asioiksi, mutta yrittäkää nähdä nää mun kautta. Mä kun olen sairas. Tästä se lähtee!

Day #1 Sain viimeinkin varattua labra-ajan. Mun olis pitänyt varata se jo about 3 viikkoa sitten.



Snoop Dogg & Wiz Khalifa feat. Bruno Mars - Young, Wild And Free

6 kommenttia:

Maapallosilmä kirjoitti...

Psykoterapia kannattaa, ihan tosi. Vaikka olis kuinka väsynyt etsimään "sitä oikeaa ja sopivaa", se on varmasti sen arvoista. Muistan itsekin, kuinka tiukassa ajat aikuispsykalle olivat - ja kuinka turhauttava se mun psyko siellä oli. Ihan onneton, käski erota ja parjasi miestäni. Psykoterapiavuodet antoivatkin sitten jo paljon enemmän.

Jaksamista!

Pura kirjoitti...

Voi, vähänkö kurja juttu. :( Onneks pääsit nyt osaavammalle. :) Mäkin yritän päästä jollekin, mut täytyy varmaan mennä yksityiselle. Voisin ehkä päästäkin, kun netistä löysin sellaisia, joilla on mahdollisuus ottaa uusia potilaita samantien. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ei mulla mee koskaan yli kahenkympin ruokalasku, vaikken laihdutakaan.

Pura kirjoitti...

Aijaa, jännä. Mä luulin, että ihmisillä yleensä menee sen 40-50 euroa. Syötsä sitten muuten vähän tai ostatko edullisia tuotteita?

Mulla menee yleensä viikossa sen 25-35 euroa, mut koska en syö juuri mitään niin ostelen välillä kalliitakin juttuja just kun on varaa ostaa. Ja tohon ruokalaskuun kuuluu siis shampoot yms. Niin ja kissanruuat + hiekat, joihin mulla menee kuukaudessa about 35 euroa.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, opiskelijabudjetilla mennään ja pelkästä ruuasta puhuin :) teen yleensä viikon alussa isomman satsin ruokaa, mikä melkeen arkipäivät sitten kestääkin, kun yksin on syömässä.

Pura kirjoitti...

No mut toi on kyl tosi fiksua. :)

Lähetä kommentti