Aamu. Punnitus. Heti kun olen herännyt ja venytellyt. Ennen aamulääkkeitä. Ennen yhtään mitään muuta. Muuten en saa mielenrauhaa. Mä en pystyisi edes ajattelemaan mitään muuta saati keskittymään mihinkään. Mä ajattelisin vaan painoa. Paljon se on? Toivottavasti se olis laskenut. Voi ei jos se on noussut! Se ei saa missään nimessä olla noussut. Ei saa. Mä en kestäisi. Paino on ehdottomasti saatava tietää ensin. On se sitten noussut tai laskenut.
Tämä aamu tuntui aivan samalta kuin kaikki aiemmatkin aamut. Mutta tämä aamu oli parempi. Sillä vaaka näytti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan alle neljänkymmenen. 39,7 kg. Iih... tekee mieli kiljua! Täydellistä! Uskomattoman ihanaa! Ei tää voi olla totta. Ei voi olla. Mä painan kyllä oikeesti paljon enemmän. Eilenkin mä söin ihan liikaa. Mutta on se totta. Jes jes jes!
Paino on jo pitkään junnannut grammalleen samassa lukemassa. Tiedän, että kehoni käy säästöliekillä, joten painokaan ei laske, mutta eihän se nyt ikuisuuksiin voi samana pysyä. Mutta nyt, nyt se on vihdoinkin laskenut. Viimeinkin tuloksia. Mä olen siis tehnyt jotain oikein, vaikka mä olen ollut ihan laiskapaska enkä ole jaksanut edes liikkua tai jumpata.
Mut ei tää riitä. Ei vielä. Mun saatava lisää pois. Vielä vähän lisää pois.
... for a while.
10 kommenttia:
Muistan kans ton onnenhetken, kun paino alitti 40. Mutta ei onni kauaa kestänyt, vaikka paino laski. Kaikki energia meni omien läskien miettimiseen ja muu elämä meni ohi, kun ei ollut voimia muuttaa elämän suuntaa. Kumma kyllä "lihavampana" jaksoi taas alkaa elää. Sinun kirjoitukset kuulostavat vain niin tutuilta, että oli pakko kommentoida. Jos saat ravitsemustilasi kohdalleen, jaksat tehdä enemmän asioita (kuten lukea pääsykokeisiin) ja silloin ei ole aikaakaan miettiä syömisiä ja kroppaa kaiken aikaa. Jos et usko, kokeile:)
Itseä välillä ahdistaa nykyinen 60 kg:n paino, mutta näytän terveeltä ja hoikalta, joten en uskalla alkaa laihduttaa. Kaiken lisäksi luokanopettajaopiskelijana olen jatkuvasti lasten keskellä, enkä halua antaa heille epätervettä esimerkkiä. Se motivoi pitämään painon! Hyvää kevättä ja voimia sinulle!
Voi ei. Mä niin pelkään, että sä joudut kohta sairaalaan tai jotain pahempaa. :´( Ei noin pieni voi jaksaa...
Kuinka pitkä olet?
Hei, tosi kiva kun kommentoit. Tiedän, että syömällä enemmän myös jaksaisin enemmän, mutta anoreksia kieltää. Ja kun on tää masennuskin niin tuntuu ettei ole mitään, mitä edes huvittaisi jaksaa tehdä.
Tosi kiva kuulla, että olet parantunut. Mäkin haluaisin opettajaksi. :) Samoin sulle kivaa kevättä!
Voi älä ole huolissasi. Kyllä mä pärjään! :)
158 cm
Eikö Suomessa pitäisi pro ana-blogien olla kiellettyjä? Miten tällaista voi pitää netissä?
Mä olen pro-ana, kyllä, mutta mä en mainosta blogiani sellaisena. Mä en julista pro-anaa kuin uskontoa enkä yllytä ihmisiä siihen toisin kuin erinäisillä muilla foorumeilla tai asiaan keskittyneissä blogeissa. Mä myös pyrin olemaan jakamatta mitään laihdutusvinkkejä.
En mä koe, että mun blogi olisi mitenkään sopimaton. Tietysti trigger-vaaraa on, mutta tää on vain mun päiväkirjani.
Käsittääkseni pro-analla viitataan juuri tällaiseen. Et suoraan kannusta, mutta mitä muuta tämä on? Kerrot jokaisen kalorin, minkä jätät syömättä, annat suoranaisia ohjeita, miten huijata jne. Toki blogit ovat tekijänsä valintoja sisältään mutta mielestäni tämänkaltainen ei enää ole vain omaa päiväkirjaa. Ja kyllä, triggerointivaara on ilmeinen ja todellinen. Toivottavasti mietit edes vähän mitä kirjoitat, joskin oletan että nykyisessä tilassa ajatuksiin ei juuri mietteitä mahdu.
Toivon myös ja ennen kaikkea että menet hoitoon, koska sinne sinä kuulut. Vai odotatko tosiaan sitä pakkohoitopäätöstä? Sama painonnosto se on edessä, sitten tai nytten.
Mä taas näen tämän juuri päiväkirjanani. Oletko koskaan vieraillut edellä mainitsemieni kaltaisilla foorumeilla tai blogeissa? Kyllä ne eroaa ihan huomattavasti mun blogista. Ainoa mikä musta ihan todella viittaa pro-anaan on noi thinspo-kuvat. Enkä mä omasta mielestäni ole jaellut vinkkejä, joilla huijata. Tosin anorektikot on tosi ovelia keksiäkseen ne ihan itsekin.
Viime päivinä mun postaukset on liittyneet kyllä ainoastaan anoreksiaan, mutta mä kirjoitan täällä paljon muustakin. Terapiasta, psykologikäynneistä, masennuksesta ja bestiksen menettämisestä. Ei tämä ole yksinomaa anoreksiablogi.
Mä olen myös miettinyt blogini laittamista aikuisille suunnattua sisältöä -varoitustekstin taakse, mutta mä koen, että se saattaisi vain kasvattaa kiinnostusta jos oikein erikseen mainitaan, että sisältö on k-18.
Varmasti useimpien mielestä juuri kuuluisin suljettujen ovien taakse säilöön, mutta koen itse pärjääväni tällä hetkellä vielä aivan hyvin kotona.
Lähetä kommentti