Mutta nyt. Nyt mä olen taas kotona ja kaikki on taas tätä samaa. Masentaa. Blaah. Mä en jaksa tehdä mitään.
Iltapäivällä mulla oli verikokeet. Nyt pitäisi kaikki arvot olla otettu ja kokeet vähäksi aikaa ohi. Hyvä. Mä en jaksa koko ajan rampata niissä. Terveyskeskukseen ei ollut pitkä matka, mutta mä en millään jaksanut kävellä sinne. Onneks sain iskältä kyydin. Mä olen vaan niin väsynyt. Mä en jaksa enää edes kävellä. Heti kotiin päästyäni kaaduin sänkyyn ja nukuin kaks tuntia.
Heikottaa. Päätäkin särkee. Syöminen vois helpottaa oloa, mut ei tee mieli ruokaa. Ei yhtään mitään. Oksettaa ajatuskin. En mä tiedä. Vois olla varmaan ihan hyvä, jos pääsis vähäks aikaa osastolle, että sais vähän voimia. Mä en jaksa enää yhtään mitään. En yhtään mitään. Se on tavallaan vähän pelottavaakin. Kun ei jaksa. Kun ei jaksa enää edes fyysisesti olla.
RUOKAPÄIVÄKIRJA
- 12.00 kahvi + maito = 8 kcal
- moniviljaleipä + levite = 75 kcal
- 17.00 kahvi + maito = 8 kcal
- 21.00 1,5 säilykepersikkaa + mehu = 65 kcal
- 22.30 moniviljanäkkileipä + levite = 58 kcal
- puolikas avokado = 99 kcal
= 313 kcal
100 HAPPY DAYS -HAASTE
Day #2 Tampereen reissu. Koko päivä oli huippukiva!
Day #3 Kissalla oli ollut ikävä ja se ilahtui kotiinpaluustani.
Day #4 Tv:stä tuli Mustat lesket.
Day #5 Jaksoin viimeinkin pestä taas hiukset.
6 kommenttia:
Uii, onko sinullakin kissa? :3
Ai oho, enkö mä ole muistanutkaan kertoa siitä täällä? On joo. Semmoinen pieni, ruskeakirjava, about 5 v. Voisin laittaa ehkä joskus kuvan siitä. :)
Niin,pitäisikö sun selvittää osastohoidon mahdollisuus? Onko tuota nykyistä väsymystä jatkunut kauan? Entä olisitko valmis siihen, että joudut syömään jotakin ossalla?
Juu laita kuvaa! <3 Mullakin on kissa, kohta vuoden ikäinen karvapallo :3
Vois kyllä laittaa. Mä olen luvannut itsestänikin jonkinnäköistä kuvaa, mut ei vaan pysty kun aina on niin kauhee läskiahdistus. :( Joo mä oonkin nähnyt sun kissasta kuvia, ihana nöpötin. :D
Joo siis tätä on jatkunut ties kuinka kauan, en enää edes muista miten kauan ja tää väsymys on koko ajan vaan pahentunut. En jaksa enää senkään vertaa mitä ennen jaksoin. Mutta mähän syönkin paljon vähemmän kuin ennen. Siitähän se johtuu.
Tota mä tosiaan mietin, että jos ja kun mä en taaskaan pystyisi kunnolla sitoutumaan osaston syömisiin niin mun ei olisi mitään mieltä mennä sinne. Muutenkin siellä on suht vähän paikkoja niin veisin vain paikan joltakin, joka tahtoo parantua. Kyllä mä olisin valmis jonkin verran syömään, mut tiedän että se mun määrä ei riitä siellä.
Lähetä kommentti