Anteeksi, etten jaksa leipoa äitienpäiväkakkua, tuoda aamiaista sänkyyn tai tehdä ruokaa. Anteeksi, etten koskaan soita enkä jaksa enää kovin usein tulla käymään. Anteeksi, että olen ollut pettymys enkä pysty olemaan parempi tytär. Anteeksi, jos en jaksakaan.
4 kommenttia:
Toivottavasti et koe syyllisyyttä tämän takia. Lapsilla on usein aivan toisenlainen näkemys heidän vastuustaan vanhempiaan kohtaan kuin vanhemmilla itsellään. Tyttärenä olet ainakin erittäin empaattinen! :D
-Arttu
Hei! Et sä pettymys ole ollut koska muutenhan ne valittais et miks et tee näin tai noin. Kyllähän ne olis jo ilmassu sen sulle. Tytär on aina tytär.
Mulla on ollu samat tunteet ennen ku mun elämä oli todella rajua ja heitteli sinne ja tänne. Yhessä vaiheessa meijän yhteydenpito oli pari kertaa vuodessa koska se ei halunnu jutella mun kaa kun olin humalassa, johtuen siitä kun ennen joutu sietää iskän juomista. Mut nyt kun elämä rauhottunu ni se on tullu elämään mukaan.
Sille tais tulla jopa tippa linssiin ku olin äitienpäiväkorttiin kirjottanu tunteet jotka on tällä hetkellä. Vaikka mun elämä on ollu raadollista niin se ei koskaan oo sanonu et olisin pettymys.
Usko mua ettet sä pettymys niille ole!!! Ne varmasti tietää ettet aina jaksakaan ja ymmärtää ne et otat yhteyttä kun vointi sallii.
Soittaako ne sulle usein ja tuleeko ne käymään usein?
Kyllä ne sua rakastaa, et oo pettymys!!
Voimia ja pidä lippu korkeella <3!!'
Kyllä mä koen. :/ Mut kiitos.
Kiitos, tuli heti parempi mieli. :) Soittaa ne joo usein, vaikken millään meinaisi aina jaksaa vastata ja tulevat mun luo käymään, kun olen sanonut etten vaan jaksa lähteä kotoa käymään heidän luonaan.
Lähetä kommentti