Mä julkaisin ton ylläolevan kuvan just Facebookissa. Mun omatekemän kollaasin asioista, jotka liittyy muhun. Kyllä, mua pelottaa ja jännittää. Mut samalla mä tunnen helpotusta. Mä olen ylpeä itsestäni. Nyt on Mental Health Awareness Month ja mä saan sanoa, että se koskettaa mua.
Miksi pitäisi salailla? Mä olen kyllästynyt salailuun. Valehtelemaan ja keksimään selityksiä, kun kysytään miksen ole koulussa tai töissä, miksen halua seurustella, miksi väsyn niin helposti, miksi en jaksa aina tavata, miksi minulla kestää vastata viesteihin tai miksen ota yhteyttä.
Tämän takia.
Jos mulla olisi joku fyysinen sairaus niin en mä sitä häpeäisi. En mä häpeä mun kilpirauhasen vajaatoimintaa eikä mun ole vaikea puhua siitä tai kertoa ihmisille, että mulla on se. Miksi siis hävetä psyykkisiä sairauksia? Nekin on sairauksia. Enkä mä ole niitä halunnut.
Keep on fighting and smiling!
#mentalhealthawareness #endthestigma #1in5 #youarenotalone
4 kommenttia:
Toi on niin totta! Musta tuntuu ihan samalta että en oikeesti enää jaksa salata asioita tai esittää että kaikki on hyvin. Mutta sit toisaalta on ihmisiä jotka ei vaan ymmärrä että en ole näitä sairauksia itselleni mistään kirjasta valinnut, ja se tuntuu ikävältä ja sattuu.
Mä kans taannoin muutaman kuukauden aikana rykäsin Faceen koko salaisen sairaushistoriani, omina kirjoituksinaan tai sitten jossain sivulauseissa. Ja tiedätkö mitä, se ei muuttanut ihmisten suhtautumista minuun millään tavalla. Tosin en ollut aikoihin mihinkään uteluihin enää joutunut vastailemaan. Ekan kerran kun näin sukulaisia jossain juhlissa niin jännitti, mutta yksi pikkuserkku oli ainoa, joka vaikutti olevan vähän vaikeena. Mutta kun alettiin jotain vaan jubailla niin sekin meni ohi. Salaisuuksista luopuminen oli tosi vapauttavaa!
Fb:ssa en nykyään enää ole, koska huomasin että se ei tee mulle hyvää. Liikaa ihmisiä, mainoksia, koko ajan jotain. Ja ihmiset reagoi ja kommentoi välillä tosi oudosti toisten postauksiin. Tuntui että jatkuvasti tuli paha mieli muiden puolesta.
<3 K
Joo siis mulla on lähinnä niin, että kaikki ei ymmärrä mitä on olla masentunut. Siis että mulla ei vaan ole voimia tehdä asioita eikä auta "ottaa itteään vaan niskasta kiinni". :/
Hei, onneks olkoon että säkin uskalsit. Oli kyllä tosi vapauttavaa tehdä tää. Joo, ihan hyvä olla poissa facesta, jos siitä tulee huono mieli. Mä en siitä halua luopua, kun pystyy pitämään niin helposti yhteyttä muualla asuviin kavereihin ja jotenkin facessa jaksan muutenkin pitää paljon paremmin yhteyttä kavereihin kuin vaikka tekstareilla.
Lähetä kommentti