Aamuryhmässä oli mun vuoro. Mun piti soittaa joku biisi tai sitten kertoa aforismi. Mä selasin Spotifyta kännykällä ja sanoin On niin vaikea valita, koska mahdollisuudet on rajattomat. Sitten mä laitoin vaan randomisti soimaan Divine Fitsin My Love Is Real ja yksi potilas totesi, että mä sanoin sekä aforismin että soitin biisin. Vähänks oon hyvä.
Tänään oli myös reippaampi lenkkiryhmä. Sinne lähti mun lisäks hoitaja (totta kai) ja kaks poikaa. Me käveltiin purtsaa, jotka on talvisin hiihtoteitä, jotain 7 kilsan lenkki. Tuntui tosi hyvältä, vaikka loppuvaiheessa väsyttikin.
Lounaalla oli perunaa ja kasvispyöryköitä. Muilla oli jotain lihakepakoita ja ensimmäistä kertaa toisten ruoka näytti musta melkein paremmalta kuin mun kasvisruoka, mut ei mun silti tehnyt mieli lihaa. Lisäks mä pysäytin hetkeksi koko ruokajonon, kun mä jäin kaivelemaan kattilasta pientä perunaa. Mut ne kaikki oli pohjalla. Päivällisellä oli tomaattikeittoa, sämpylää ja kotijuustoa. Jälkkärinä oli raparperikiisseliä.
Iltapalalle mä olin lähdössä ihan tavalliseen tapaan. Kunnes mä huomasin, että yksi anorektikkotyttö olisi tulossa myös. Se olisi tulossa ensimmäistä kertaa ruokalaan ja se tulisi ruokajonossa mun perään. Se kattoisi mitä mä otan. Leipää ja mehua. Ja se ottaisi vettä. En mä voi ottaa leipää, en voi. Mutta mä otin kaksi moniviljaleipää ja lasin mehua.
Mä istuin pöydässä ja halkaisin kummankin leipäviipaleen neljään osaan. Mä nakersin niitä palasia ja mietin, että mä olen syönyt leipää koko ajan. Koko tämän viikon. Leipää leipää leipää. Vaaleaa leipää. Olkoonkin vaan moniviljaa, mut leipää se on kuitenkin. Lukuisia paloja. Lihottavaa leipää. Ja kun eihän sitä saisi syödä! Ja mä olen syönyt! Miten mä oon voinut! Miten mä en ole ajatellut ollenkaan! Monta palaa mä oon tänäänkin syönyt? Yks, kaks, kol, nel, viis. Viis! Voi luoja!
Se anorektikkotyttö ei sitten kuitenkaan tullut ruokalaan vaan palasi syömään takaisin osaston puolelle. Mä tulin ruokalasta ja kävelin suoraan vessaan oksentamaan. Mä en ollut oksentanut koko viikkoon. Mut nyt mun anorektikkominä koki herätyksen ja mun oli saatava ne leivät ulos. Samalla siinä tuli sitten päivällinenkin ylös. Mut oli pakko.
Mä kirjoittelen myöhemmin vielä viikonlopusta.
6 kommenttia:
Heeeei! Siulla on ollu synttärit! Onnea 💜!! Koita kumminki olla oksentamatta, se on nii palio parempi kun jatkuva oksentelu...
Joo oli just tässä yks päivä, kiitti! :) Mut apua, mistä sä sen tiesit? :D Tostako, että mun ikä vaihtui tohon mun profiilin kuvaukseen?
No voihan rähmä... entä jos se toinen tyttö vaikka ajatteli että sä oot sitä laihempi ja pelästyi sitä niin että häipyi muualle tai ei pystynytkään syömään?
Mut on tosi hienoa et oot uskaltanut mennä osastolle ja pysynyt siellä ja onnistunut edes jotain syömäänkin. Tsemppiä jatkoon!
Se on kyllä laihempi kuin mä. :´( Mut oli joo hyvä päätös tulla tänne, kiitti! :)
Mie ruukaan tietää asioita :D se on vähä miun "tavaramerkki".... mut joo. Huomasin tosiaa profiilist. Luen kännykäl, se tulee tosi usei näkyvii kun postaus loppuu. Maili on yhä keske. Iha hävettää :-/
No aika hyvin. :) Ootan innolla postia, mut älä suotta stressaa sitä. Kirjoitat kun ehdit/jaksat. :)
Lähetä kommentti