keskiviikko 13. elokuuta 2014

Oh, I cried so much

Anteeks, etten oo kirjoittanut. Viime viikko oli henkisesti ja fyysisesti tosi raskas. Haalin liikaa kaikkea yhdelle viikolle. En edes tajunnut sitä. Maanantai: ostarilla pyörimistä, tiistai: elokuvissa käynti, keskiviikko: kampaaja ja ostari, torstai: psykologi ja kavereiden kanssa hengailua terassilla, perjantai: ratsastus ja kaupassa käynti, lauantai: ystävän polttarit.

Alkuviikko oli hyvä. Mut sitten mä romahdin kuin korttitalo kaiken sen väsymyksen alle. Se niistä hyvistä päivistä sitten.


Viikkojen väsymys ja stressi purkautuivat itkuna. Itkeskelin koko sen viikon, että en jaksa, en jaksa. Lauantaina sitten romahdin täysin ja menin siitä jotenkin ihan sekaisin. Sen jälkeiset päivät olin ihan hajalla ja vaan itkin ja itkin enkä kyennyt tekemään mitään muuta. Itkeskelin vielä pitkälle eiliseen, vaikka raskas viikko olikin jo ohi. Sen jälkeen olin kaikesta itkemisestä aivan tyhjä ja turta enkä kyennyt kuin istumaan ja tuijottamaan eteeni.

Nyt on siis jo keskiviikko ja tuntuu ehkä viimeinkin siltä, että ahdistus olisi helpottanut ja mennyt ohi. Oon saanut koottua itseni jotenkuten kasaan ja pystyin vihdoin tulemaan kertomaan kuulumisia tänne bloginkin puolelle.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuvaamasi tilanne johti miulla työpaikan menetykseen, (tod syy oli työsopparin päättyminen ja sloman jatkumisen määrättömyys) kun aloin miettiä itsaria tajuamatta, et olin aikeissa toteuttaa sen.

ekkö lähtis osastolle... oikeesti?

Pura kirjoitti...

Voi ei, tosi kurja kuulla! :O Mut tärkeintä, että oot hengissä etkä tehnyt itellesi mitään. Toivottavasti asiat lähtee sujumaan ja saat uuden työpaikan kunhan olet taas työkykyinen. Sä ja sun elämä on kuitenkin sijalla numero 1, muista se. <3

En ehtinyt vastata sun kommenttiin silloin aiemmin, kun sen tänne julkaisin ja silloin olisin kirjoittanut, että lupaan kyllä harkita vakavasti osastoa, mut nyt täytyykin kirjoittaa, että mä olen itse asiassa menossa osastolle. Mut siitä lisää myöhemmin, on vielä paljon mistä täytyy kertoa ensin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Joskus tulee tehtyä liikaa asioita ja se väsyttää aivan kamalasti. :(
Sulla kuitenkin oli hyviä päiviä, olen iloinen siitä. Toivottavasti olet saanut levättyä ja toivuttua pahoista fiiliksistä. Jos et, niin anna itsellesi aikaa. <3

Pura kirjoitti...

Joo nyt tuntuu jo helpommalta ja siltä, että oon selvinnyt siitä viikosta. :)

Reetta kirjoitti...

Hirveesti voimia :) ja hyvää viikonloppua ! <3

Anonyymi kirjoitti...

Ihana et oot menosa osastolle vaikka eihä se autuaaks tai terveeks tee...! Yritän kirjoittaa sen mailin loppuun pian.. ehkä se selventää myös siulle, mitä haluut elämässäs :)

Pura kirjoitti...

Joo on se hyvä mennä nyt sinne. Kiva juttu, jään odottelemaan postia. :)

Pura kirjoitti...

Voi kiitos ja samoin sulle kivaa viikonloppua! :) <3 <3

Lähetä kommentti