I just wanna be beautiful

Viimekertainen käynti sairaanhoitajan luona syömishäiriöpolilla. Se käynti, kun mä päätin, että mä yritän puhua paljon. Mä istuudun tuoliin ja mulle tulee heti sellainen lämmin ja hyvä olo. Vilkaisen hoitajaa. Sillä on hiukset nutturalla. Mä meinasin laittaa hiukseni täsmälleen samalla tavalla. Onneks en laittanut. Tässä me oltais sitten istuttu, kaks nutturapäätä. Toinen terve ja toinen ei niin terve.

Sairaanhoitaja: Jos tulee kuuma niin voidaan avata ikkunaa, mut sieltä tulee kyllä melua... Miten sulla on nyt mennyt?
Minä: Mmh... en mä oikeen tiiä. Mä kävin alkuviikosta ostarilla ja mä en olisi halunnut olla siellä, kun kaikki muut on kauniita ja laihoja ja ne pukeutuu kivasti ja mä en. Mä en haluaisi edes poistua kotoa.
Sh: Millä tavalla ne on susta kauniita, mutta sä et ole?
Minä: No siis... ne vaan on. En mä osaa selittää.
Sh: Onko sulla joku julkkis, jonka näköinen sä haluaisit olla?
Minä: No eei...

Oikeastaan on, mutta mä en halua kertoa kuka. Eikä se tavallaan ole julkkis. Enkä mä ajattele, että mä haluaisin näyttää tismalleen vain ja ainoastaan häneltä. Kuka tahansa muukin kaunis henkilö käy.

Sh: Mistä sä et pidä sun kehossasi?
Minä: No en mä voi sanoa, kun sit sä katsot heti sitä... Mut no mä en pidä mistään itsessäni.
Sh: Onko erityisesti joku tietty kohta?
Minä: No reidet... ne on ihan liian paksut. Enkä mä pidä mun kasvoista... Mä haluaisin vaan olla kaunis.
Sh: Sä olet kaunis.
Minä: Enkä oo!

Sh: Ootko sä tehnyt sellaista harjoitusta, että otat vaikka villalankaa ja teet siitä sen kokoisen silmukan, joka sun mielestä vastaa sun reiden ympärysmittaa ja sitten mittanauhalla mitannut todellisen mitan?
Minä: Oon mä tehnyt vyötäröstä.
Sh: No miten meni?
Minä: Mm... hehe, mä arvoin sen vähän liian suureksi. Mut reittä vois olla vaikeampi arvioida.
Sh: Mutta ei sun reidet ole silti suuret.
Minä: On ne!

Minä: Mua ahdistaa, kun mä en laihdu. Mä syön ihan liikaa.
Sh: Olisko sen muidenkin mielestä liikaa vai vaan sun mielestä?
Minä: Vaan mun mielestä.
Sh: Otetaas sun paino.
...
Sh: 40.3 kg. Sun paino on laskenut. Se on tosi vähän jo.

Eikä ole! Se on ihan liikaa. Ja mä oon lihonut. Yhdessä vaiheessa paino oli 38,9 kg. Mä haluan takaisin sinne.

Sh: Sun pitää syödä useammin. Jos sä nyt kerta syöt jotain kaks kertaa päivässä niin sun pitäis syödä ainakin sen neljä kertaa.

Sh: Onks sulla ollut nyt ahdistusta?
Minä: Joo...
Sh: Miten sä olet kestänyt sitä?
Minä: No mä viiltelin yks päivä...
Sh: Mihin?
Minä: Ranteeseen... ja reiteen.
Sh: Näytätkö mulle sen ranteen.

En mielelläni näytä jälkiä kellekään. Mutta enää tämä ei ole vaikeaa, koska olen pari kertaa aiemminkin näyttänyt jäljet. En tosin täällä enkä tälle hoitajalle. Käännän vasenta rannettani ja vedän rannekoruja ylöspäin. Ne suojaavat arpia uteliaiden katseilta. Hoitaja tulee lähemmäksi ja katsoo jälkiä.

Minä: Ne on melkein parantuneet jo.
Sh: Ne voi helposti tulehtua näin kuumalla säällä. Ootko sä kokeillut mitään muita ahdistuksensietokeinoja?
Minä: Kyllä mä tiedän kaikkia keinoja, mut ei mikään muu auta.
Sh: Mitä sä olet kokeillut?
Minä: Tv:n kattomista.
Sh: Eli ajatusten siirtämistä muualle. Entäs käden upottaminen jääkylmään veteen?
Minä: En mä oo sitä kokeillut. Mut en mä välitä kokeilla mitään. Ei mua haittaa, että mä viiltelen. Mä haluan tehdä sitä.

Sh: Ootko sä viillellyt nyt useasti?
Minä: En... mulla oli itse asiassa taukoa, että mä en viiltänyt pitkään aikaan.
Sh: Miksi sä aloitit sen nyt uudestaan?
Minä: En mä oikeestaan tiiä... Mun oli vaan saatava tehdä.
Sh: Viiltelekö sä, koska sä et pidä sun kehostasi?
Minä: Itse asiassa varmaan joo just siks. Mut ennen se ei ollut syy, kun mulla ei ollut anoreksiaa.

Sh: Ens viikolla sulla onkin sitten lääkäriaika ja siinä sitten päätetään kenen kanssa sä jatkat käyntejä.

Mun piti vilkuilla tällä käynnillä ja harjoitella katsekontaktia, mut mä en sitten pystynytkään vilkaisemaan kuin vain pari kertaa. Katse oli niin paljon helpompi pitää vain turvallisesti sylissä. Ja nyt aika on ohi enkä mä ehdi enää harjoitella. Enkä mä en sitten saanutkaan puhuttua niin paljon kuin olin suunnitellut. Harmittaa. Mut varmaan kun on uusi työntekijä. Alku aina hankalaa.