Your dreams will turn to ashes

Viimekertainen psykologikäynti.

Psykologi: Ootko sä nyt onnistunut taas lisäämään sen leivän aamuun?
Minä: Oon mä joo.
P: Hieno juttu!
Minä: Mut mä aion lopettaa sen.
P: Miks?
Minä: Koska mä lupasin vaan vähäks aikaa ja se on leipä! Leipää ei sais syödä. Ei nyt ainakaan joka päivä.
P: Ootsä muuten pystynyt syömään enemmän?
Minä: Oon mä välillä.
P: Ootsä huomannut niinä päivinä jotain eroa?
Minä: Oon mä ollut silloin energisempi... mut sit mä oon taas vastapainoks oksentanut.
P: Sä et ookaan kertonut, että sä teet sitä.
Minä: !!!

P: Sä kerroit viimeks, ettet sä oo oikein nähnyt kavereita.
Minä: En niin, en oo jaksanut.
P: Tunnetko sä olosi yksinäiseksi?
Minä: En. Mä tarviin aikaa olla yksin. Kyllä mä sitten taas näen niitä, kun on ollut liikaa yksin.

P: Ootko sä saanut luettua niihin pääsykokeisiin?
Minä: No... en.
P: Niin. Mutta älä ota siitä liikaa paineita. Voi olla, ettei nyt ole sun aika hakea kouluun.

P: Mä oon miettinyt, korjaa jos mä olen väärässä, että sä et uskalla enää edes yrittää asioita, kun sä pelkäät epäonnistuvasi... tai oikeastaan jo "tiedät" että tulet epäonnistumaan joka tapauksessa.
Minä: Joo oot ihan oikeessa. On se niin.
P: Mä voisin oikeestaan piirtää tän sulle...

Psykologini vetää tussista korkin ja alkaa piirtää luentotaululle havainnollistavaa kuvaa. Tikku-ukko-Pura janan alkuun ja toiseen päähän janaa unelmani ja tavoitteeni.

P: Tästä sä lähdet pienin askelin menemään ja kun sä epäonnistut sä kaarrat aina takaisin tänne alkuun. Joskus sä pääset vähän pidemmällekin, mutta sitten tulee taas epäonnistuminen ja sä palaat lähtöpisteeseen tai sitä ei edes ehdi tulla, kun sä jo sen pelossa peräännyt.
Minä: Mutta kun en mä enää edes välitä noista unelmista. Mä haluun kuolla. Ei niillä ole väliä.

P: Ootko sä miettinyt, jos kyse onkin vain arvon kieltämisestä? Kun sä epäonnistut tai et uskalla saavuttaa sun unelmia niin sä et edes haluakaan saavuttaa niitä.
Minä: No joo... on se varmaan osaksi niinkin. Mut hei, kiva että mä oon ainakin noin laiha!

Psykologini katsahtaa piirtämäänsä tikku-ukkoon ja piirtää tussilla sen alapuolelle pulleakätisen ja -jalkaisen piparkakku-ukon.

P: Mun täytyykin varoa tukemasta sun syömishäiriöminää.
Minä: Haha, mut toi tikku-ukko olis silti kivempi.

P: Kun sä puhuit siitä, että haluaisit vaihtaa psykologia niin oletko sä vielä sitä mieltä?
Minä: No siis joo...
P: Mä puhuin siitä kokouksessa. Niin jos sä haluat niin se toinen psykologi voisi tulla meidän seuraavaan tapaamiseen. Täällä on mun lisäkseni kaks muuta psykologia. Onko sulle väliä kumpi tulisi?
Minä: Ei oo.

P: Meillä onkin seuraava aika taas kahden viikon päästä ja se onkin hoitoneuvottelu lääkärin kanssa. Nää lomautukset on ikäviä teidän kannalta, kun näitä aikoja ei ole antaa niin usein. Mutta hei voisitko sä tehdä ensikerraksi yhden läksyn? Tekisit listan sun unelmista ja asioista, joita sä haluat tehdä. Ne voi olla pieniä tai suuria asioita.