lauantai 5. huhtikuuta 2014

"I'm not hungry"

Pari päivää sitten puhelin piippasi viestiä serkulta. Kutsu sunnuntaina syömään ja viettämään synttäreitä. Syömään? Syömään? Voi ei, en mä voi syödä. Mä lihon, jos mä syön. Oh gosh! En mä varmaan edes pysty syömään. Ruokaa. Lämmintä ruokaa. Kunnon ruokaa. Yh.


En mä voi mennä sinne ja istua pöytään ja olla niin kuin kaikki muutkin. Normaali. Mä en pysty siihen. Mä en voi istua saman pöydän ääressä mun sukulaisten kanssa. Ne tietää, että mulla on anoreksia. Ja ne vahtii mua. Ne seuraa tarkasti kun mä annostelen ruokaa lautaselle ja käskee ottamaan lisää. Tai ehkä ne ei edes anna mun annostella itse. Pahimmassa tapauksessa ne laittaa lisää mun lautaselle.

No otas nyt vielä lisää, ethän sä jaksa tolla ollenkaan. Toi on linnun annos, eihän tolla lähde edes nälkä! Ota nyt edes vähän lisää. No anna mä laitan sulle tästä yhen perunan lisää. Yks vaan. Tämmönen ihan pieni. Ja tosta vähän lisää kastiketta. Ja leipä kanssa. Anna mä voitelen sulle. No kyllähän sä nyt ruuan kanssa leipää otat.

Tollasta se aina on. Aina. Ihan aina. Jokaikisissä sukujuhlissa. Mä en kestä. Enkä mä kestä sitä kyttäävää ilmapiiriä.

Ne vahtii, että mä syön. Ja etten mä pääse oksentamaan. Yksi mun sukulainen on aikoinaan työskennellyt sairaalassa. Se tietää syömishäiriöstä. Se tietää kaikki metkut. Mä en voi edes yrittää mitään.

Oh god mä en tule selviämään tosta.

2 kommenttia:

Tiger Lily kirjoitti...

Oon lukenut sun blogia aika pitkään aina välillä ja tuli vaan mieleen, että et kirjottanut ennen melkein ikinä anoreksiajuttuja ja nyt melkein pelkästään niitä. Niin onko sun syömishäiriö jotenkin lähtenyt käsistä sen jälkeen kun terapia loppui vai pitikö sun vaan vaihtaa aihetta, koska ennen kirjotit niin paljon just siitä terapiasta?

Pura kirjoitti...

Mä en ookaan ajatellut asiaa, mut on se syömishäiriö saattanut nyt pahentua tai ainakin se on enemmän mielessä niin siitä tulee kirjoitettuakin enemmän. En sitten tiedä, onko syynä juurikin tuo terapian loppuminen. Mitenkään tietoisesti en oo siis aihetta vaihtanut, mut enhän mä tosiaan voi terapiasta enää kirjoittaa niin jonkun aiheen on se tyhjiö täytettävä.

Mun on ollut tarkoitus kirjoittaa muistakin aiheista (masennuksesta), mut nyt on tullut syömishäiriörintamalla sen verran aina kaikkea uutta, etten ole ehtinyt. Toivottavasti ei haittaa, vaikka tää blogi on ollut nykyään enemmän anapainotteinen.

Lähetä kommentti