torstai 24. huhtikuuta 2014

Step one, don't kill yourself

Mikron kello näyttää 00:06. Normaalit ihmiset on näin keskellä viikkoa näihin aikoihin nukkumassa. Mä leivon teeleipiä.

Mä olen hakenut olkkarista läppärin ja asettanut sen keittiön baaripöydälle. Spotify on avoinna ja soittaa sufflella mun viimeisintä soittolistaani. Mä en ole pitkiin aikoihin jaksanut kuunnella musiikkia, mutta nyt mun on saatava välttämättä kuunnella. Just nyt kun mä teen näitä teeleipiä. Ilman musiikkia olis liian ankeeta. Liian hiljaista.



Ja sitten se alkaa soida. Biisi, jota mä en ole kuullut aikoihin. Jonka mä olen melkein unohtanut. Babybirdin Failed Suicide Club. Step one, don't kill yourself. Mä olen juuri vaivaamassa vihreässä, muovisessa leivontakulhossa olevaa tahmaista taikinaa... ja mä lopetan. Mä alan kuunnella sanoja. Niiden merkitystä. Olen mä kuunnellut ne aiemminkin. Mutta tällä kertaa ne menee syvemmälle, ihon alle. Ne menee syvemmälle kuin mikään koskaan aiemmin ja koskettaa jotakin, jonka mä olin täysin unohtanut.

Mun elämänhalua. Rakkautta elämään. Sitä, joka saa jatkamaan aina huomiseen. Mä olin kätkenyt sen niin syvälle sisimpääni niin saavuttamattomiin, etten mä enää edes muistanut sitä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen mä en enää uskonut, että mikään voisi sitä enää liikauttaa.

Mutta jotain tapahtui. Jotain, mitä ei ole ennen tapahtunut. Tai ei ainakaan yhtä suuressa mittakaavassa, jotta olisin sen muistanut. Mitä jos mä sittenkin haluaisin kuitenkin elää?

Elää. Jatkaa elämää. Suunnitella tulevaisuutta. Mullahan on sellainen, jos mä vain haluaisin. Mä voisin mennä opiskelemaan. Psykologiaa. Tai sosiaalipsykologiaa. Muuttaa toiseen kaupunkiin ja saada luokkalaisista uusia kavereita. Mä voisin hankkia sen koiran, jota mä olen koko ikäni halunnut. Oman koiran...

Ehkä. Miksei? Mä en ole enää edes ajatellut sitä vaihtoehtona. Että voisi oikeasti elää. Yrittää parantua masennuksesta. Ja... elää.


On mennyt jo aikaa siitä, kun olen ottanut teeleivät uunista ja kirjoittanut tämän tekstin, mutta silti minulla on yhä tuo outo tunne. Vaikka mä uskon sen olevan ohimenevää. Se voi olla jo ohi siinä vaiheessa, kun mä painan julkaise-nappia. Eikä kannata nyt muutenkaan alkaa paperihatut päässä puhaltaa ilmapalloja ja nostella maljoja mun "paranemiselle". Ei tää ole sitä. Tää on vain joku kummallinen poikkeavuus.


Step one, don't kill yourself
Step two, don't do yourself in
Step three, don't play with knives
Step four, don't trust anyone

When you're kicked around and knocked down
And you've got nothing left to give
And you can't breathe, and you can't hear yourself think
Climb up on your box, take the rope down from the beam
Baby wake up, it's not a dream

Yes you've made it, you're here
At the failed suicide club
Sitting in a circle, crying...

Step five, stay alive
Step six, get a quick fix
Step seven, don't go to heaven
Step eight, just wait

When you're put down like a little kid
And you've got nowhere to live
And you wanna go, but your feet stick to the floor
Come back from the edge, put your shoes back on
Baby come here, it's our song

Step nine, put the bomb down
Step ten, put your clothes on
Step eleven, let's find love
Step twelve... at the club

Yes you've made it, you're here
At the failed suicide club
Sitting in a circle, smiling...

Smiling.



Babybird - Failed Suicide Club

10 kommenttia:

Milla kirjoitti...

Ei mitää ihmeparantumisia tapahdu oikeessa elämässä, mut voihan tää olla alku sun parantumiseen? Toivottavasti olisi :)
Hyvät sanat, pitää kuunnella toi kappale kun pääsen koneelle :)

Viima kirjoitti...

Pura kirjoitti...

Joo kannattaa kuunnella. Nätti kappale. :)

Pura kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti...

There is hope!

Venla kirjoitti...

kuulostaa silti hienolta asialta, oli mitä oli ♥

Lumi kirjoitti...

Mulla masennuksen helpottaessa tulee ensin tavallaan etiäisiä, hetkellisiä kokemuksia siitä että olo voi olla parempi. Ehkä tuo on sun etiäisesi :-)

Pura kirjoitti...

Vitsi tää jotenkin piristi ihan hirveästi. Kiits! ˆˆ

Pura kirjoitti...

Niin oli se kiva juttu. :)

Pura kirjoitti...

Aijaa jännä. :) Voi muuten olla, mut en silti hirveästi usko tai uskalla uskoa tohon.

Lähetä kommentti