lauantai 19. huhtikuuta 2014

Like an e m p t y shell

Mulla on tyhjä olo. Ihan tyhjä. Ei ole mitään ajatuksia, ei mitään mitä kirjoittaa. Mä vaan... olen. Mutta mä haluaisin kirjoittaa. Kun mitä muutakaan mulla on. Niin... ei oikein mitään.



Tiistaina oli psykologi. Siitä mä kirjoitan myöhemmin ihan oman postauksen. Ja tänään vietettiin iltaa tyttöjen kanssa ja pelattiin Trivial Pursuitia. Oli tosi kivaa, mutta mä en taaskaan jaksanut lähteä yökerhoon tanssimaan. Vaikka tällä kertaa olis kyllä vähän tehnyt mieli mennäkin. Mutta kun ei vaan jaksa. Tekis vaan mieli juoda pää täyteen. Että vois edes hetkeksi unohtaa tän kaiken...

Tavallaan tää on ihan hyvä, ettei tunne mitään. On vaan. Ei tunteita - ei ahdistusta. Mut pidemmän päälle tää alkaa turhauttaa. Olis kiva tuntea edes jotain. Jotain. Mitä tahansa.

Äiti oli yrittänyt soittaa tänään. Kuulemma lähemmäs kymmenen kertaa. Joka kerta oli vaan kuulunut Puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä. Vaikka mulla oli ollut puhelin koko ajan auki. En tiedä. Mutta äiti oli huolestunut. Kuulemma meinannut tulla käymään ja tarkastamaan, että mulla on kaikki kunnossa, kunnes sitten 11 kerralla onnistui soittamaan mulle. Ei normaalisti äidit huolestuisi tollaisesta. Mutta kun lapsi on masentunut niin sitä alkaa ajatella pahinta. Enkä mä haluaisi, että asia olisi niin.

Torstaina kävin - taas - labroissa. Mä en tajua, miksi mun täytyy rampata niissä joka kuukausi. Tuntuu melkein kuin kävisin joka viikko. Kun ei niissä arvoissa ollut viimeksikään mitää vialla. Tuskin on nytkään. Mulla oli samalla EKG:kin. Sekin. Taas.

No joo. Tulin ainakin kertomaan, että olen elossa. Ehkä. En ole kyllä ihan varma.

2 kommenttia:

sulkaallatäytetty kirjoitti...

tää nyt ei varmaan auta mitään, mutta tiedän millasta se on, kun mikään ei tunnu miltään, eikä välitä oikeen mistään, aika vaan kuluu ilman että silläkään on väliä. kuitenkin ainakin omien kokemuksien perusteella sekin on vaan hetkellistä ja sen jälkeen tuntee sitten kaikkea oikeen senkin tunteettoman ajan edestä... on se sitten hyvä tai huono asia, en tiedä.

Pura kirjoitti...

Voi jo pelkkä kommentti (positiivinen sellainen) ilahduttaa. Musta olisi kiva tuntea, vaikka sitten edes ikäviä tunteita, mutta mulla tää tyhjyysvaihe ei näytä menevän ohi. :( Johtuu varmaan lääkityksestä. Se on tehnyt mulla ennenkin tota. :(

Lähetä kommentti