torstai 3. huhtikuuta 2014

I was waiting for you

Valkoiset tuolit on aseteltu siisteihin riveihin tilaisuutta varten. Istun kolmannessa rivissä, suhteellisen keskellä. Meedio seisoo tuolirivistöjen edessä ja muodostaa yhteyden menettetyihin läheisiin. Rakastavia sanoja. Neuvoja. Toivomuksia.

Minulla on sinun kaulakorusi kaulassasi. Ihan varmuuden vuoksi. Vaikka se ei ole tilaisuuden kannalta mitenkään välttämätöntä. Pieni kultainen sydän. Se on kaunis. Minä vain en muista koskaan nähneeni sitä sinulla. Laukussani minulla on kynä ja paperia. Että kun sinä tulet, minä voin kirjoittaa kaiken sanomasi ylös etten vaan unohda.

Minä odotan, milloin on sinun vuorosi. Odotan. Ja odotan. Olen pakahtua odotuksesta ja jännityksestä. Läheinen toisensa jälkeen. Minuutit kuluvat ja aika hupenee. Mutta sinua ei kuulu.

Voi rakas kultasiskoni, mikset sinä tullut? Etkö halunnut sanoa minulle mitään? Ajattelitko, että viesti sinulta olisi ollut huonoksi minulle? Ei se olisi ollut. Olisi ollut lohdullista kuulla sinusta.


Minä odotin sinua. Voi minä niin olisin halunnut kuulla sinusta. Miten sinä voit? Hyvin, totta kai. Jos sinä olisit tullut tapaamaan minua. Minä kuvittelin tilanteen. Olisit sanonut jotain  nokkelaa. Se olisi ollut aivan sinun tapaistasi. Jotain hauskaa, joka olisi saanut minut hymyilemään. Ehkä jotain, jonka merkityksen vain minä olisin ymmärtänyt. Aivan varmasti olisit myös nauraen kuittaillut jotain minun hiuksistani. Niistä kun tuli vahingossa vähän jännän väriset.

Olisit virnistänyt ja sanonut olevasi ylpeä minusta, kun pääsin Crash Bandicootit kokonaan läpi. Se vain ei ollut yhtään kivaa ilman sinua. Meidän piti pelata ne yhdessä läpi. Mutta me emme ehtineet. Emme ihan kokonaan.

Sitten sinä olisit käskenyt minun mennä markettiin ostamaan Dr. Oetkerin suklaamoussea. Sinä teit sitä aina minulle, mutta nyt minun pitäisi tehdä itse. Minun pitäisi laittaa Johnny Deppin elokuvia pyörimään, jolloin sinä voisit tulla katsomaan niitä sohvalle minun viereeni. Sinä sanoisit miten ihana Johnny Depp on ja minä sanoisin ottavani Orlando Bloomin. Ja sinä vahtisit, että minä kanssa söisin sitä suklaamoussea.

Sinä haluaisit, että minä alkaisin syödä. Alkaisin elää. Olla onnellinen. Tiedän sen. Sanoisit odottavasi minua. Että me näkisimme kyllä. Myöhemmin.

Voi jos sinä olisit täällä niin minä olisin onnellinen.

6 kommenttia:

peaches kirjoitti...

Osaan otot ja paljon voimia sulle! Tiedän kuinka raskasta on menttää läheinen:/ Mutta jos saan kysyä mitä siskollesi kävi`?

Pura kirjoitti...

Kiitos. Bestikseni menehtyi tsunamissa. Tapaan vain kirjoittaa hänestä "siskona" (vaikka onhan se joo harhaanjohtavaa).

Anonyymi kirjoitti...

Kävitkö oikeasti meediolla, vai oliko se joku vertauskuvallinen ilmaisu?

Anonyymi kirjoitti...

Olen todella pahoillani puolestasi. Minulla on oma kultasiskoni myös, paras ystäväni, enkä voisi kuvitellakkaan menettäväni häntä. Paras ystäväsi haluaisi että paranet, muista se. Kirjoitat todella todella kauniisti, teksti sai minut itkemään. Ja arvostamaan rakasta siskoani enemmän. Kiitos siitä.

Pura kirjoitti...

Joo kävin ihan oikeasti meediolla.

Pura kirjoitti...

Voi että, kiitos paljon. Toivon, ettet koskaan menetä siskoasi. <3

P.S. Outo juttu, että sun kommentti oli mennyt roskapostikansioon. Niin ei ole koskaan ennen käynyt, mutta onneksi löysin sen sieltä.

Lähetä kommentti