Kävin sitten koirien kanssa lenkillä niin sain onneks kulutettua noita kaloreita. Ja oli mulla ihan kivaakin. Oli kiva pelata serkkujen kanssa rallia Pleikkarilla.
Lauantaina oli taas pitkästä aikaa kivempi päivä mun elämässä. Vietettiin iltaa tyttöjen kanssa, tehtiin drinkkejä ja otettiin valokuvia Facebookiin. Mulla oli kivaa. Mä sain taas pieneksi hetkeksi jotain muuta ajateltavaa kuin tän mun paskan elämän. Yökerhoon mä en jaksanut lähteä tanssimaan, mut sekään ei haitannut. Mulla oli silti hauskaa.
Paitsi... että mä en ehkä saisi oikein juoda alkoholia tässä mun tilassani. Se ei ole kovin hyvä yhdistelmä masennuslääkkeiden kanssa, vaikka otankin ne aamulla. Vaikka mulla on kivaa, niin jotenkin mä aina hajoan, kun tulen kotiin juhlimasta. Ei väliä, vaikka mulla olis ollut kuinka kivaa tahansa. Mä hajoan. Viiltelen tai itken hysteerisenä kunnes nukahdan. Mut ennen kaikkea mä pelkään, että mä teen jotain itselleni. Jotain, mitä en olisi enää aamulla katumassa.
Lauantaina en onneks hajonnut pahasti. Ei tarvinnut miettiä, soitanko 112:een. En edes viiltänyt. Pääsin helpolla. Joo tiiän. Ei varmaankaan pitäis juoda ollenkaan. Mutta kun mulla vaan on silloin kivaa. Edes silloin.
Viime päivät mä olenkin sitten vaan maannut kotona. Mut ei vaan jaksa lähteä ulos.
100 HAPPY DAYS -HAASTE
Day #21 Voitin nettikilpailussa L´oréalin hiustenhoitotuotteita.
Day #22 Tilaamani kirja saapui postissa.
Day #23 Girls night out.
Day #24 Serkun synttärit. Oli kivaa pelata serkkujen kanssa rallia Pleikkarilla ja kuulla, että serkku tykkäsi paljon lahjastani.
Day #25 Kattelin vanhoja kuvistöitä kouluajoilta ja tajusin, etten ookaan ollut niin huono kuin mitä oon aina ajatellut.
Day #26 Sain vietyä roskat, jotka oli nököttäneet monta päivää eteisessä.
Day #27 Sain viimeinkin hankittua olohuoneeseen taulun ja se on tosi siisti neliosainen New York -taulu.
Day #28 Söin pari kasvistortillaa. Olivat hyviä.
6 kommenttia:
Tunnetko sä itsesi yksinäiseksi? Oon lukenut sun blogia jonkun aikaa niin oon ainakin saanut sellasen kuvan että sulla on ystäviä ja sukulaisia sun elämässä vaikka sulla onkin vaikeaa...Oot todella onnekas!
Mun kaikki kaverit katosivat kun masennuin....Yksi syy tähän kuulemma on se, että negatiivisuus itseäni ja elämääni kohtaan karkoittaa ihmisiä, ihmiset ei halua lähestyä..Tai sitten se on mun ruma ulkokuori joka karkoittaa ihmisiä, en tiiä.
En mä tunne. Vietän nykyään kyllä paljon aikaa yksin, enemmän kuin ennen, mut se on ihan jaksamattomuudesta olla sosiaalinen. On mulla joo paljon kavereita. <3
Mä oon tosi pahoillani sun puolesta. Oikeesti tosi kurjaa kuulla tollasta. Mäkin menetin mun bestiksen (ei se, josta olen täällä kirjoittanut) masennuksen takia. Mut ei tollasia voi edes kutsua ystäviksi. Enkä kyllä saata uskoa, että sun kaverit olis lähteneet sun ulkonäön takia. Toivottavasti saat uusia kavereita. <3
http://kuutinjatkot.blogspot.fi/ Tuolla on sulle haaste! :) En tiiä onko sua jo haastettu, mutta pistän tän nyt kuitenki sulle! ^__^
Jeejee kiitti haasteesta! :) Oon mä tehnyt ton pariin kertaan, mut noit on kyllä kiva tehdä. :D
Tuli vaan mieleen ett tuliko tän postauksen otsikko Reckless Loven biisistä "So Happy I Could Die"?
Ja btw sä osaat kirjoittaa sikahyvin! !
Ei oo, ihan omasta päästä ton keksin. En oo pahemmin edes kuulluut Reckless Lovea. :O
Kiitti!
Lähetä kommentti