Mun anoreksia on mennyt taas siihen pisteeseen, että mä löydän itseni oksentamasta salaattia vessanpyttyyn. Tosin toi oli ruokaisaa salaattia. Siinä oli kanaa ym. Salaatti on kuitenkin turvaruokaa, erittäin turvallista sellaista, mut jos mun syömishäiriö oireilee tosi pahasti niin mä oksennan ihan kaiken. Turvaruoatkin. Kaiken.
Oksentaminen on taas lähtenyt käsistä... tai ei se varmaan koskaan oo hallinnassa ollutkaan. Ja kaikki tulee aivan liian helposti ylös. Aivan lapsellisen helppoa. Ei tarvitse edes yrittää. Suupielet on halkeilleet talvesta eikä ne ehdi parantua mun oksentaessa ne aina uudelleen auki. Kädet on kuivat. Mut nyt mulla on laiha olo. Nyt mä tunnen itseni kauniimmaksi kuin 20 sekuntia sitten. Vaikka suussa maistuu oksennus. Ihan kuin kädetkin näyttäisi jo laihemmilta. Vaikka eihän se voi millään pitää paikkaansa. Mutta silti...
Painoa en uskalla edes katsoa. Dieetti on ja etenee, vaikkei kauhean vankasti, mutta etenee kuitenkin. Silti paino ei laske. Musta tuntuu, että se on vaan noussut. Miks kaikki muut laihtuu mut mä pysyn läskinä? Mä tunnen itseni kamalaksi valaaksi. Oikeaksi ryhävalaaksi. Täytyy kiristää dieettiä. Kohta on pikkujoulukausi ja olis niin hienoa, jos sais pudotettua painoa pikkujouluihin ja vois laittautua oikein kauniiksi. Kihartaa vaikka hiuksetkin ja kaikkea. Täytyy vaan yrittää kovemmin.
Nyt vietetään jotain Mielenterveysviikkoa. Mä en edes tiennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti