tiistai 15. marraskuuta 2016

Doctor, doctor make me sane!

Lääkäri. Tai oikeammin psykiatri. Lääkärit on aina myöhässä. A-I-N-A. Se on kirjoittamaton sääntö. Mut tää tuli hakemaan mua etuajassa! Kätellä se ei tahtonut, kun sillä oli nuha tai se luuli, että mulla on. En saanut ihan selvää.

Nainen. Pätevältä vaikuttava. Ei mikään pään silittelijä Että voi voi kun sun elämä on kurjaa voi että sentään koita jaksaa pieni. Ei. Mulla heräsi pieni toivo, että mä voisin ehkä jopa saada jotain apua. Oikeasti. Saada apua. Tuntuu niin oudolta edes kirjoittaa se.

Se ihmetteli, miksi mun terapia lopetettiin nuorisopsykiatrisella 2013 kerta se oli toimiva ja mä sain siitä apua. Mä oletin, että kai se nyt psykiatrina tietää, että nuorisopuolelta joutuu lähtemään aikuispuolelle täytettyään 23. Mutta aivan liian utopistinen toive heräsi mun sisällä Ehkä se sanoo, että vähät mistään mielenterveyslaeista tai säädöksistä, laitetaan sut sinne takaisin kerta se auttoi sua. Mut ei. Se ei sanonut niin.

Kelan tukemaan terapiaan se sanoi jo sen mitä tiesin, en tule saamaan sitä. Itse voisin ehkä hakea yksityiselle terapiaan, mut yks käynti on sen noin 70-90€ ja mä tarvisin sen yks tai kaks käyntiä viikossa. Jokainen voi siitä itse laskea, paljonko se tekee. Paljon. Että niin.

Mä kerroin, ettei mun hoitosuhde terveyskeskuksessa hoitajan luona ole kovinkaan toimiva. Sille se oli helpompi sanoa kuin hoitajalle että Ei tää sun kanssa toimi, sä et kuuntele mua etkä ymmärrä ja tästä ei oo mitään hyötyä sä et tajuu mua sä et tajuu mitään. Lääkäri ehdotti lähetettä psykiatrian polille, josta saisin uuden psykiatrisen sairaanhoitajan ja ehkä jopa enemmän keskusteluaikoja. Se kuulosti hyvältä. Todella hyvältä. Ehkä asiat muuttuu tästä vielä paremmiksi.

Ehdotti se myös osastoa. Taas. Mä ehkä haluaisin sinne. Mä todennäkäisesti olisin sen tarpeessa. Mut en mä uskalla mennä sinne. Jos muhun taas suhtaudutaan yhtä nuivasti ja niin kuin mulla ei olisi oikeutta olla siellä, vaikka mä tiedän, että on monia jotka joutuu uudelleen ja taas uudelleen osastolle. Mut tuntuu hyvältä tietää, että ainakin tää lääkäri olis laittamassa mut sinne, jos mun olo huononee ja jos vaan tahdon.

Seronil pidettiin 60 mg ja Ketipinor 50 mg. Lisäksi se aloitti mulla uudestaan Olanzapiinin 5 mg, joka on mielialantasaaja ja hillitsee ahmimista, vaikka mulla ei ole sitä nyt ollutkaan. Mutta olen tyytyväinen käyntiin.

Huomenna aika hoitajalle. En jaksaisi.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Otatko tuon ketipinorin illalla? Mulla menee 25mg illalla että pystyn nukkumaan. Tosin lääkäri sanoi että puolikkaan voi ottaa päivällä ahdistukseen. Kun eivät sitä diapamia anna.

Pura kirjoitti...

Joo otan nukahtamiseen. Ennen otin 25 mg, mut nyt musta on tullut niin mukavuudenhaluinen etten jaksa oottaa nukahtamista joten otan 50 mg, että nukahdan nopeammin. :D

Anonyymi kirjoitti...

Törmäsin tämmöseen biisiin ja aattelin jakaa :'D
https://www.youtube.com/watch?v=98ZzhmRFL4I

Anonyymi kirjoitti...

Sama anon, itseasiassa löysin ihan sattumalta kokonaisen kanavan anoreksiabiisejä.
https://www.youtube.com/user/anamiamusic/videos

Pura kirjoitti...

Vau, tää oli siis kaikintavoin todella kaunis kappale, kiitos! <3

Pura kirjoitti...

Hei kiitos! Näistä ei taidakaan juuri mikään olla mulle ennestään tuttu. Täytyy käydä kuuntelemassa. :)

Lähetä kommentti