FAT FAT FAT
Hyvä olo jatkuu, mutta nyt rinnalle on tullut myös paha olo. Ne kulkevat rinnakkain, minuun kietoutuneina. Tunne on outo. Olisi nyt edes jompikumpi. En jaksa tälläistä sekametelisoppaa. Vähemmästäkin menee pieni ihminen sekaisin. Tänään kyllä päällimmäisenä ollut se paha olo. Ihan niin kuin vaihteeksi. Tekisi mieli viiltää ja hypätä parvekkeelta. Tai toisinpäin... eikun eipäs niin voikaan tehdä.
Paino jotain 40,6 kg. En tiedä ihan tarkalleen. Silti liikaa. Aivan liikaa. Läski. Se ei vaan suostu laskemaan. Tekis mieli itkeä. Mä syön ihan liikaa. Senkin läskipossu. Huomenna mä aloitan taas dieetin. Niinhän mä aina sanon, huomenna. Mutta nyt ihan tosissaan huomenna. Huomisesta lähtien mä en enää syö. Mä en haluu olla enää lihava. En haluu.
Miks kaikki muut anorektikot vaan laihtuu ja on laihempia kuin mä? Epäreilua. Kateus nostaa päätään. Mut kateuden kanssa käsikkäin kulkee aina päättäväisyys. Mustakin tulee laiha! Tosi laiha!
Huomasin, että mun blogi oli mainittu eräässä Aasian katastrofista 10-vuotta keskustelussa. "On edelleen alkupisteessä parantumisen kanssa". Tavallaan totta, tavallaan ei. Menetyksestä olen parantunut, muuten en. Mutta mikään, mitä minulla tällä hetkellä onkaan ei johdu enää siitä. Tosiaan, itse en ole blogiani mainostanut, joten siksi varmaan disliket, kun kaikki olettavat toisin. No, kiitos kuitenkin mainostamisesta.
2 kommenttia:
Voihan ne alapeukut olla siitäkin että kirjoittaja on sanonut sen "on edelleen alkupisteessä paranemisen kanssa". Koska eihän sen nyt millään tavalla voi uskoa pitävän paikkaansa, että 10 vuotta tapahtuman jälkeen toipuminen ei olisi nollapisteestä edennyt. Eihän se vain voi olla mahdollista. Ja itsehän tosiaan tiedät parhaiten, yleisesti psykologian näkökulmasta vain ajattelen.
Muuhun tekstiin viitaten: parhaat anorektikot on haudassa. Sitä ennen ne on nenämahaletkussa. Ei kuulu ainakaan omaan viisivuotissuunnitelmaani. Tätä hoen itselleni kun vauhtisokeus uhkaa ja tuntuu että tää nykyinen BMI 17 on liian korkea. Ihmisen tuhka uurnassa painaa ehkä parisen kiloa, sittenkö tuntuu kuin ois voittanut?
-Katja <3
Niin muuten, en tullut edes ajatelleeksi tota. Joskus muutenkin tuntuu, että toiset luulee muka tietävänsä paremmin kuin minä itse. Siis ihan tuntemattomat. Ja totta tuokin, mitä sanot anorektikoista.
Lähetä kommentti