You can always vomit

Maanantai. Uusi viikko, vanhat kujeet. Mä olen vaan maannut sängyssä ja yrittänyt nukkua ja tappaa siten aikaa, koska aika täällä ei kulu millään. Kelloissa on jähmeät viisarit eikä ne liiku eteenpäin millään. Mä aloitin illalla tekemään 1000 palan palapeliä, koska mä olin kuolla tylsyyteen.

Tänään ei oo ollut mitään ryhmiäkään, paitsi mä pääsin poikkeuksellisesti osallistumaan Mindfullness-ryhmään, koska joku potilas oli kotijaksolla eikä voinut osallistua siihen. Me tehtiin pari rentoutusharjoitusta ja mä olin toisen jälkeen lähellä nukahtaa. Mut se on ihan kiva ryhmä.

Yhdeltä tuli psykologi hakemaan mua ihan ex tempore keskusteluun. Taas uusi ihminen, joka haluaa tietää musta kaiken, mutta joka ei tiedä musta mitään. Mä en oikein tajua, miksi mulle on varattu tälle hoitojaksolle pari psykologikäyntiä, koska mulla on kuitenkin mahdollisuus hoitajakeskusteluihin jos mua ahdistaa tai jos mulla on tarve saada puhua. Mä en nää noissa käynneissä oikein järkeä, koska ne menisi vaan siihen, että se psykologi oppii tuntemaan mut.

Lounaalla oli soijanakkeja ja muusia ja päivällisellä vihanneskeittoa ja jäätelöä. Jäätelöä. Mä siirsin tarjotinta eteenpäin tiskillä ja tuijotin pieniä jäätelöpikareita. Pingviini-pikareita. Vaniljajäätelöä ja kuningatarhilloa. Otan, en ota, otan, en ota. Eeny meeny miny moe. Otan.

Otin pikarin. Eihän mun oo pakko syödä koko pikaria. Mähän voin syödä siitä vaikka vaan yhden lusikallisen. Ja ainahan mä voin oksentaa sen, koska jäätelö on maailman helpoin oksennettava. Mut mä söin koko pikarin ja hetken verran mä olin jopa vähän ylpeä itsestäni. 128 kcal. Ei se nyt niin paha. Ei ainakaan mitä se voisi olla. Se vois olla vaikka 250 kcal. Tai 300 kcal. Ja se oli hyvää. Enkä mä sitten oksentanutkaan, vaikka siitä tuli kyllä aika huono omatunto. Mä oon lihonut, enkä mä olis saanut mitään jäätelöä syödä.

Illalla me katsottiin BB-extra, koska me ei voida katsoa varsinaista BB-jaksoa (harmi, koska BB-extra on tosi tylsä). Ainakaan mä en saa, koska BB alkaa klo 22 ja mulla on silloin yölääkkeet. Mulla olis lupa katsoa tv:tä vaan klo 22.30 asti. Ettei yölääkkeiden vaikutus mene ohi. Mut en mä oo sitten jaksanut katsoa sitä puoltakaan tuntia. Mälsää.

Mä kirjoitan myöhemmin vielä tiistaista. Vähän tyhmää kirjoittaa taas tälleen takautuvasti, mut aina en oo vaan yksinkertaisesti jaksanut tulla kirjoittamaan ja parina iltana oon unohtanut, ettei enää iltapalan jälkeen saakaan konetta. Mut musta on kuitenkin kiva kertoa näistä päivistä, vaikka sitten vähän myöhässä.