Mä oon ollut tän viikonlopun kotona kotijaksolla. Yleensä osastolle tultuaan ei heti ensimmäisenä viikkona pääse kotiin. Pitää totutella osastoon. Mut mä sain poikkeusluvan, koska lauantaina oli mun ystävän häät. Mä olin anonut kotijaksosuunnitelmassa vain lauantaita vapaaksi, mut sainkin koko viikonlopun. Lääkärin mukaan mun toimintakyky on sen verran hyvä.
Mut nyt pitää ihan kohta palata takaisin osastolle enkä mä halua. Mä en halua mennä sinne. En halua en halua en halua. Nyt kun mä olin niin pitkään kotona niin musta tuntuu kuin mä en olisi koskaan ollutkaan osastolla. Mua ahdistaa, että mä joudun sinne takaisin. Mä haluun jäädä kotiin.
4 kommenttia:
hei, tsemppiä kovasti ja tarkoitan sitä!
muistuta itseäsi miksi hait osastolle, miksi tarvitset sitä ja miksi se on vain hyvä asia että olet siellä. sä et pohjimmiltasi halua kuolla, olet sanonut sen täälläkin. terve sinä haluaa parantua, vaikka se olisikin siellä jossain sairauden alla musertuneena, kykenemättä nostaa itseään esille anorektisten ja masentuneiden ajatusten keskeltä. sä olet vakavasti sairas, sinulla ON oikeus olla osastolla. yritä vain saada siitä nyt jotain irti. älä oksenna, yritä edes. rohkaistu ja sano siitä hoitajille, kerro totuus ja antaudu. tiedät itsekin ettei hoidossa ole loppujen lopuksi järkeä olla, jos olet epärehellinen ja toteutat sairauttasi hoidossakin. ymmärrän että se on vaikeaa, anoreksia ja laihuus ovat jo ystäviäsi kaikkien näiden vuosien jälkeen. mutta ne johtavat kuolemaan, elämän loppumiseen. ja sä olisit niin paljon muuta, niin lahjakas ja ihana ihminen, se joka välittyy minulle tekstien lävitse. valitse elämä, et tule katumaan sitä<3
Kyllä sä muru pääset vielä takaisin kotiin -siitä osasto kuin osasto pitää huolen. Mitä jos sitä ennen kuitenkin kokeilisit sitä osastoa? Ei se ole vastaus kaikkeen (tiedän monet osastojaksot kokeneena) mutta siinä saattaa liikahtaa jotain. olet kuitenkin aika kauan nyt kokeillut kotonaoloa ja sun teksteistä päätellen oot mennyt vain huonompaan kuntoon... Osastolle tottuminen tosiaan kestää aikansa, ja senpä takia lomille menoa ei heti alkuun suositellakaan. Mutta kyllä siihen tottuu, ja sitten voi iloita osaston hyvistä puolista kuten osastokavereista ja siitä että voi puhua asioistaan. Mä menisin osastolle milloin vaan, jos mut otettaisiin... Halaus ja tsemppiä.
Voi kiitos paljon! Vau, tota... mä olen nyt niin sanaton sun kommentistasi etten mä osaa sanoa oikein mitään. Paitsi että kiitos. Sun kommentti herätti mussa jotain. <3
Voi kunpa mä voisin antaa tän mun osastopaikkani sulle. :/ Mutta iso kiitos sullekin ihanasta kommentistasi. <3 En mä osaa tähänkään sanoa muuta kuin kiitos. Luin sun ja tuon ylemmän anonyymin kommentit eilen, just kun mulla oli aika huono fiilis ja nää teidän kommentit kyllä piristi mun oloa ihan hirmusti! :)
Lähetä kommentti