Kotijakso meni tosi hyvin. Mä en ahdistunut saati hajonnut. En viiltänyt (vaikka mieli teki) enkä vetänyt yliannostusta lääkkeitä. Lauantaina oli ne mun ystävän häät ja mulla oli siellä tosi kivaa, vaikka syöminen mua kyllä vähän ahdisti. Etenkin kun piti syödä toisten nähden, vaikka mä tiedän, ettei kukaan edes katsonut, kun mä söin. Lisäks totta kai kakun syöminen nosti ahdistustasoa, vaikka kakku olikin ihan huippuhyvää.
Ainoa mikä vähän harmitti oli kun mä jouduin lähtemään häistä kesken pois toisten jäädessä juhlimaan. Lääkäri ei antanut lupaa hääpaikalle yöksi, mut oli se ihan hyvä päätös. En mä olisi jaksanutkaan kauempaa ja jos mä olisin hajonnut ja mulle olisi pitänyt tilata sinne lanssikyyti lähimpään psykiatriseen niin sitten ei ois kellään ollut enää kivaa. Ihan hyvä siis vaan enkä mä ollut harmistunut lääkärin päätöksestä.
Sunnuntaina mä jouduin palaamaan osastolle kuudeksi. Mun tavarat tarkistettiin taas. Mun teki vähän mieli salakuljettaa höylä osastolle. Viime kerralla mä kuljetin teriä vähän enemmän ja vähemmän ja koska viiltelijät on syömishäiriöisten jälkeen maailman ovelimpia ihmisiä, olisi terän salakuljetus ollut lapsellisen helppoa. Mut en sitten kuitenkaan tehnyt niin. Samalla mut puhallutettiin, koska osastolle ei saa palata juoneena saati aineissa, mut nollaa se näytti. Aikaisemmalla osastojaksolla mua ei kertaakaan puhallutettu, mikä on outoa, koska kävin silloin kotijaksolla bilettämässä (vaikkei saisi) ja otin vähän sellaistakin mitä ei saisi. Lisäks mulla oli osaston käytäntöjen mukaisesti paluukeskustelu, jossa mun piti kertoa miten mun kotijakso meni.
Loppuilta meni kivasti, kun me potilaiden kanssa katsottiin yhdessä Big Brotheria ja kommentoitiin uusia asukkaita.
4 kommenttia:
Asukko sie ihan pääkaupunkiseudulla vai muualla suomessa? :) ei ole pakko vastata jos et halua, mua on vaan mietityttäny kun siellä missä olen itse asunut niin mielenterveyspalvelut on ollu suorastaan mummon ahterista, en oke koskaan saanut apua, on sanottu että terveeltä näytät ja paino on normaalipainon ylälukemilla niin kyllä sinä yksin pärjäät. Onko muualla tällaista vai onko mulla maailman paskin tuuri?
Hienoa, että sulla menee hieman paremmin, olen iloinen sun puolesta c:
Mitä osastolle palaaminen tuntu?
Tsemppiä sulle :)
Oot ajatuksissa!
En asu pääkaupunkiseudulla. :) Tosi kamalaa kuulla, ettet sä ole saanut tarvitsemaasi apua. Oisko sulla mahdollista hakea apua toisaalta esim. toiselta lääkäriltä tai joltain toiselta hoitavalta taholta? Sun täytyy sanoa, että sä koet olevasi avun tarpeessa ja kertoa miten sun vointia on vähätelty. Kyllä jokaisella pitää olla oikeus saada apua, etenkin jos sitä kokee itse tarvitsevansa.
Mä olen itse saanut aina tarvitessani apua ja vielä nopeastikin. Oikeastaan mulle on tyrkytetty apua ihan silloinkin, kun en ole itse kokenut sitä tarvitsevani. Mikä on siis tosi hyvä asia. Mut olen kyllä kuullut, ettei kaikkialla ole mielenterveyspalvelut yhtä hyvällä tolalla ja jonot palveluihin saattaa olla luvattoman pitkät. :(
No silloin tuntui aluks vähän ikävältä palata, mut ei se sitten loppupeleissä niin kamalaa ollutkaan. :) Kiitos ihana, että jaksat välittää! <3
Lähetä kommentti