sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Unhappy birthday!


Syntymäpäiväjuhlat. Ennen se oli yksi vuoden odotetuimpia päiviä. Vaan ei enää. En olisi edes halunnut mitään juhlia. En halua juhlia sitä, että olen taas yhden vuoden vanhempi. En halua juhlia sitä, että olen elossa. Se vain masentaa minua.

Pidin juhlat vain, koska tätini ja serkkuni olivat tulleet Ruotsista käymään ja synttärini (jotka olivat jo elokuussa) olivat hyvä syy kokoontua yhteen. Muilla oli mukavaa. Minä olisin halunnut kotiin peiton alle nukkumaan. Olen vanha ja väsynyt. En minä jaksa juhlia. Kivoja lahjoja sain kyllä. Vaikka eivät nekään tee minua enää iloiseksi.

Synttärikakussa 23 kynttilää. 15 kynttilää symboloimassa onnellisia vuosia elämässäni, loput 8 edustivat elämäni synkkiä masennusvuosia. Kolmasosan elämästäni olen ollut onneton. Eikä se siihen jää. Surullista.

Vuosi vuodelta olen vain vanhempi ja väsyneempi. Kynttilät kakussa lisääntyvät yhtä mukaa toivottomuuden kanssa. Silti olen yhä täällä. Olen jo 23. Masennuttuani ja sairauteni aina vain pahetessa, en koskaan ajatellut eläväni näin vanhaksi. Ajattelin aina, että kuolen ennen kuin täytän 18. Tai 19. Tai 20. Ja nyt olen jo 23. Olen ainakin vielä elossa. Olisiko se syy juhlia?

23. Minun pitäisi olla elämänjanoinen ja utelias. Tehdä realistisia ja ei niin realistisia tulevaisuuden suunnitelmia. Opiskella ja elää parisuhteessa. Hullutella. Olla onnellinen. Ei toivoa omaa kuolemaa. Ei sellaista kuulu miettiä kun on 23. Ei vain kuulu. Se ei ole luonnollista. Ja silti minä mietin. Minä odotin mustaaenkeliä saapuvaksi, mutta ei se tullut. Ei tullut ja vienyt minua pois. Minä olin päivänsankari. Voi miksei se vienyt minua pois?

Syntymäpäivät ovat ohi. Olen uupunut ja huono omatunto kaihertaa mieltä. Kuka käski syödä liikaa täytekakkua? Läski läski läski. Ei olisi tarvinnut syödä niin paljon sitä täytekakkua. Eikä luumukakkua. Eikä mitään muutakaan. Ei, vaikka olisi synttärit. Eivät ne oikeuta mässäilyyn. Hyi! Tyhmä tyttö!


Äiti pakkasi kotiinkin vietäväksi mokkapaloja ja luumukakkua. Pakko oli ottaa. Illalla äiti soittaa Moi, niin kun siinä oli sitä kaikkea häslinkiä niin mä unohdin ihan kokonaan laittaa sulle sitä suklaamoussekakkua mukaan! Mä tuon sitä sulle huomenillalla. Hyvää yötä!

Kiva. Kiva juttu.



Tuomari Nurmio - Lasten mehuhetki

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoittaako tuo esittelytekstissäsi oleva "Herra M", kenties masennusta? Olen aikaisemmin luullut, että seurustelet.

Pura kirjoitti...

Joo tarkoittaa masennusta. Samoin kuin siis blogin nimen Mr. D. Anteeksi, ei ole ollut tarkoitus olla harhaanjohtava.

mii kirjoitti...

Hei! Myöhäiset synttärionnittelut!:)

Mä uppouduin teksteihisi varmaan tuntikausiksi ja samaistuin todella paljon, vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä. Mulla on harvoin näin paljon herännyt kiinnostus blogin kirjoittajasta. Itselläkin kun on masis, sh ja yksinäisyys kulkenut matkassa mukana jo pitkään ja osastojakin on koettu niin tiiän tän "maailman". Ehkäpä kommentoin toiste lisää...:)

Kaikkea hyvää sulle!<3

Anonyymi kirjoitti...

Yritä jaksaa minerva ♥

Pura kirjoitti...

Vautsi, kiitos paljon! :) Jaksamisia myös sulle! <3

Pura kirjoitti...

Yritetään ♥

Lähetä kommentti