Terapeutti: Mistäs me tänään puhuttaisiin?
Minä: Mulla ei oo mitään mielessä... ei yhtään mitään mistä puhua. On jotenkin ihan tyhjä olo.
T: No puhutaan ainakin jotain.
Minulla on tyhjä olo. Ihan niin kuin viime käynnilläkin. Luulen, että se johtuu terapian loppumisesta. Siitä, että nämä ovat viimeiset käynnit. Ei ole puhuttavaa, vaikka todellisuudessa olisi. Lyö vain tyhjää.
Emme puhu oikeastaan mistään erityisestä. Mistään mieltä painavasta. Mutta silti tämä käynti on minulle yhtä arvokas kuin jokainen aiemmistakin. Jokainen niistä reilusta 200 kerrasta, jotka olen käynyt luonasi. Monta käyntiä. Mutta yhtäkään en vaihtaisi. En ainuttakaan.
T: Me voidaan nähdä sitten vielä syksyllä kerran ja mennä vaikka kahville, jos haluat, kun niin on yleensä ollut tapana tehdä.
Minä: Joo, se kuulostaa hyvältä.
T: Milloin sä haluaisit, että se käynti olisi?
En minä tiedä. En ehkä ihan heti lomasi jälkeen elokuun alussa, sillä se tulee kuitenkin niin pian, mutten kyllä jaksa odottaa hirveän pitkälle. Toisaalta, jos käynti on kuukausien päästä lähempänä talvea, olen ehtinyt tottua siihen, ettei terapiaa enää ole ja sitten tulisi se yksi käynti, joka taas aiheuttaisi ikävää ja kaipausta. Äh, en minä tiedä. Milloin on yleensä edes tapana pitää se käynti?
Minä: En mä tiedä. Ei nyt ihan heti kesän loppuun, mut ei kyl kauhean kauskaan.
T: No olisko elokuun lopussa hyvä?
Minä: Joo.
Aikamme on lopussa. En tiedä mitä sanoa. En tosiaankaan tiedä. Mitä minun kuuluisi sanoa? Kaikki mitä mieleeni tulee tuntuu liian mitättömältä. En keksi mitään järkevää sanottavaa.
T: Tämä oli sitten viimeinen käynti.
Minä: Kyllä mä pärjään.
En tosin taida itsekään uskoa siihen, mitä sinulle sanon, mutta sanoinkin sen enemmän sinua varten. Lohduttaakseni sinua, koska kuulostit äsken surulliselta.
Minullakin on haikea olo, mutten osaa edes näyttää sitä. Istun nojatuolissa samalla tavalla, samannäköisenä ja oloisena kuin aina ennenkin, vaikka tämä on viimeinen käynti ja olen siitä surullinen. Vaikutan varmasti siltä, ettei asia liikuta minua tippaakaan. En vain osaa näyttää tunteitani. En, vaikka haluaisin. Nyt olisi oikea hetki itkeä. Mutten osaa. En, vaikka kuinka haluaisin.
T: Kyllä mä sen tiedän... musta on aina vaan niin haikeaa kun terapiasuhde loppuu. Säkin kuitenkin kävit monta vuotta täällä terapiassa. Kuinkahan monta käyntiä sulla oli? En kyllä tiedä. Todella monta.
Tämä oli viimeinen käynti. Ja nyt tämäkin on ohi. Koko terapiani on ohi. Nyyh.
Chad Kroeger feat. Josey Scott - Hero
2 kommenttia:
Miksi terapiasi loppui?
Tuli päätös, että mä olen jo liian vanha nuorisolle ja että mun on siirryttävä aikuispuolelle. :(
Lähetä kommentti