Astun vaa'alle. 3 2 1 tzap! numero lävähtää näytölle. Leukapieleni kiristyvät ja itseinho lyö hyökynä ylitseni. Liikaa. Ihan liikaa. Pitäisi olla iloinen, ettei paino ole noussut, mutta pettymys nostaa tahtomattanikin päätään. Liikaa liikaa liikaa! Aina vain liikaa.
Miksi se paino ei voi laskea? Miksi se on juuttunut tuohon ikävään lukuuun? Miksimiksimiksi? Tekee mieli hakata vaaka säpäleiksi vessan kaakeleita vasten, mutta sitten en voisi punnita itseäni huomenaamulla. Enkä perjantaiaamuna. Enkä minään aamuna. Enkä saisi tietää onko paino noussut vai laskenut ja se tietämättömyys tekisi minut
Tahdon, että vaaka näyttäisi kauniita lukuja. Vielä joulukuussa, osastolla ollessani, se näytti. Kauniita lukuja, toisin sanoen kolmosella alkavia. Vaan eipä näytä enää. Välitavoitteeseeni on matkaa 900 g. Se ei ole kaukana, tiedän, mutta tuntuu kuin se olisi kamalan kaukana. Valovuosien päässä. Ja että sen saavuttamiseen menee ikuisuus.
Entä lopullinen tavoitteeni? En tiedä. Vielä laihempi. Ja vielä vähän laihempi. Aina vaan laihempi. Niinhän se menee, anorektikoilla kun ei ole lopputavoitetta. Aluksi on, mutta sitten se vaan siirtyy... ja siirtyy... ja siirtyy. Mikään ei riitä. Mikään luku ei ole tarpeeksi pieni. Koskaan ei ole tarpeeksi laiha, sillä aina voi olla laihempi. Turhauttavaako? Ehkä, mutta niin se vaan menee. Eikä sille voi mitään.
John Newman - Love Me Again
4 kommenttia:
Huhhuh, no et todellakaan ole läski jos painat jotain 40 kiloa!
Minullakin tekisi mieli joskus heittää koko vaaka seinään. Mutta niin, mikä ahdistava epätietoisuus tulisikaan jos ei voisi joka päivä punnita itseään.
Jaksele <3
Joo en mä oo käytännössä, mut tuntuu vaan että oon. :( kiitos ♥
Rankkaa tekstiä... Minä en kamppaile anoreksiaa vastaan, mutta nuo tunteet on kovin tuttuja täälläkin. Ikuinen tyytymättömyys. Ikuinen riittämättömyys. Jos omistaisin ruoskan, olisin jo täynnä arpia... Jaksuja!
Möh, kurja juttu. :( Mutta hyvä, ettei sinulla kuitenkaan ole anaa. Jaksamista sinullekin! ♥
Lähetä kommentti