torstai 1. kesäkuuta 2017

Put down the fork


Paino 39,5 kg. Kaikesta bulimioinnista ja sortumisista huolimatta paino on päinvastoin laskenut. Jihuu! Mittailen itseäni kriittisesti peilistä. Joka sentti, joka puolelta, joka kulmasta. Reidet näyttäis kaventuneen. Ihanaa. Ja ranteet on selkeesti kapeammat. Mä en tajua, miten mulla aina ensimmäisenä kaventuu ranteet, kun eihän niissä oo mitään mitä voisi edes lähteä. Oon mä kyllä ehkä ihan oikeasti laihtunut. Mä oon todella laihempi. Mä näen sen jopa itsekin, vaikka itse sitä on kaikkein vaikein nähdä. Mut vielä pitää saada paljon pois.

Mä en voi uskoa, että mä oon todella saanut maaliskuun lopusta 4 kiloa pois. Jollekin se voi olla vähän ja hitaasti, mulle se on paljon. Bmi 15.8. Ihan kiva, mutta ei läheskään tarpeeksi pieni. Se on vielä niin lähellä lukua 16, joka on iso luku. 14 olis kaunis luku... ainakin nyt alle 15. Mut mä pystyn tähän! Mä tuun olemaan vielä laiha, tosi laiha.

Tänään mä olen syönyt yhden tonnikalasalaattiaterian. Mun piti syödä siitä vaan puolet, mut söinkin sen sitten kokonaan. Mut se ei oo paha, kun se on vaan salaattia. Enkä mä ole tänään syönyt mitään muuta. Paitsi 4 mukia kahvia. Eikä mulla ole edes nälkä! Täydellistä!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Haluatko näyttää ja olla yhtä laiha kuin luurangon näköiseksi laihduttanut Rachael Farrokh? :( Sä oot varmasti yhtä kaunis 50-60 kiloisena kuin 39 kiloisena. Ehkä jopa kauniimpi kuin alipainoisena.

Mä tosiaan toivoisin, että parantuisit ja samalla ymmärtäisit, ettei ystäväsi sinulle olisi halunnut anoreksiaa vaan että olisit käsitellyt hänen kuolemaansa jollain toisella tavalla (kirjoittaminen, maalaus/piirtäminen, positiiviset keskustelut/muistelut hänen vanhempiensa kanssa, luontokuvaus, ja mitä näitä nyt onkaan).

(Ajatus katkesi, palaan takaisin, jos mieleen tulee jotain).

Pura kirjoitti...

Juu eieieiei en todellakaan hui apua. Mut oikeesti mun biologinen paino on sellainen 44-45 kg, että en mä niin kauhean kaukana siitä ole.

Joo, mä tiedän ettei Eeva olis halunnut, että mä voin tälleen, vaikkakin mun anoreksia alkoi ortoreksiasta ja vasta paljon myöhemmin, kun olin jo pääsyt yli hänen menetyksestään.

Lähetä kommentti