Keskiviikko. Pesistreenit. Väsytti, enkä olis jaksanut oikein mennä, mut menin kuitenkin. Oon siitä iloinen, että sain itseni lähtemään, koska mulla oli taas ihan älyttömän kivaa ja lyönnitkin onnistui ihan hurjan hyvin ja meni pitkälle. Ja ei, mä en mene pesikseen vaan kuluttaakseni kaloreita. Mä meen sinne, koska mä pidän siitä oikeasti. Muut sanoi siellä, että kun mä olen niin laiha. Minä. Laiha. Olenko? Olen. Kyllä ihan oikeasti olen. Teki mieli hymyillä.
Mutta anoreksiaoireet. Mä olen taas huomannut yhden uuden ja pakko sen on johtua anoreksiasta. En mä tiedä, mistä muustakaan. Sen mä olen huomannut jo aiemmin, etten enää pysty juoksemaan yhtä kovaa ja tuntuu kuin juoksisi koko ajan kovaan vastatuuleen.
Mut nyt mun koordinaatio/tasapaino on heikentynyt. Mä oon jo kahdesti treeneissä kovassa spurtissa kaatunut, koska oon vaan sotkeutunut omiin jalkoihini jotenkin. Mua ei oo heikottanut tai pyörryttänyt, nauhat ei oo auenneet, maassa ei ole ollut kuoppaa tai muuta epätasaisuutta. Mä oon yksinkertaisesti vaan kaatunut ilman mitään syytä. En tiedä. Tätä ei oo koskaan ennen ollut. Ei siinä, en mä itseäni pahemmin satuta, mut muuten toi on tosi hämmentävää... ja jollain tapaa pelottavaa, etten mä enää vaan tahdo pysyä pystyssä.
Mut mä haluan siitä huolimatta jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti